Tasaluku

#300. Paitsi jos, kuten joissain yhteyksissä sanotaan; notta nollia ei lasketa, niin siinä tapauksessa tämä onkin 3. entry.
Asiaa historian aikana, näissä menneissä viesteissä, on ehkä ollut noin kolmen postauksen verran, joten kelpaa se tuokin. Kolmonen on sentään kolmiyhteyden ja kolmion kulmien merkityksellinen luku, joten kyllä sitä kelpaa juhlia, näin niinkuin johdantona jouluun, pukkiin ja uuteen vuoteen.
Juhli sinäkin, annan täten sinulle siihen luvan. Siitä tulee parempi mieli, harmaankin arjen keskelle. Juhliminen kannattaa aina.
jej.

Ps. Sitä voi tehdä myös ulkoisen rauhallisesti, oman pään sisällä rillutellen. Pienillä valinnoilla kaupassa; purkki raaka-maitoa sen normaalin sijaan, perunakilon kaveriksi paketti Marie-keksejä tai istuutumalla kotimatkalla bussissa tyhjän penkkiparin käytävän puoleiseen istuimeen. (Toim.huom: siirry, jos bussi täyttyy liiaksi.)

jej myös sille, että se yksi osa Maijjoja (ei poliisin) tulkinneista, tuntuvat sittenkin olleen väärässä.
Seuraavaa loppua odotellessa - jatkakaa.

So put your hands up
If you're feelin' love tonight
Put your hands up
©2010 Kylie Minogue

Uusi normaali

"Projekti" alkoi;
23.10. Tiistai aamupäivällä, kun soitin pankin keskukseen tilatakseni aikaa lainaneuvotteluun asap. Koska ainakaan "kuluvaksi päiväksi moinen ei onnistu keskuksen kautta", täti pisti konttoriin X soittopyynnön, jotta ottavat sieltä yhteyttä suoraan heti-kohta, kun keskusta paremmin tietävät miten ovat itse vapaana.
Pyydettyä soittoa ei koskaan kuulu.
25.10. Torstaina aamupäivällä yritän uudestaan ja soitan nyt suoraan konttorin Y numeroon, ja tiedustelen aikavarausta asap. "Kuluvalle päivälle ei enää sovi, mutta perjantai iltapäivälle klo 16 löytyy slotti." Otetaan se, kiitos.
Parin tunnin päästä henkilö, jolle aika oli varattu, soittaa ja selittää että "yhdet asuntokaupat siirtyi ja menee aikataulu sekaisin, voitaisiinko siirtää tapaaminen myöhemmäksi, vaikka 17:30?" No, hyväksytään, koska parempi se kuin ensiviikoksi. Puhelun aikana (viikon)päivää ei mainita.
26.10. Perjantaina teen "ylipitkän" työpäivän odotellessani tapaamista, ja siirryn pankkiin puoli kuusi. Perillä tapaan yhteyshenkilöni, joka ihmettelee että "kuinkas sinä nyt tulit, hän odotti minua jo eilen, nyt ei ehdi kun on nämä asuntokaupat tässä. Mutta tehdään uusi tapaaminen maanantaille."
29.10. Maanantaina siis uudestaan konttoriin. Nyt onnistuneesti 45 minuutin (Outoa kuinka moneen ohjelmaan ne yhdet, pankin jo tietämätkin, asiat oikein pitääkään kirjoittaa.) meetinki; "haluttu lainasumma järjestyy, olemassa olevat vakuudet riittävät hyvin, hyväksytän vielä päälliköllä ja saat sitten tarjouksen nettipankkiin."
01.11. Torstaina tulee puhelu, "tässä meni vähän ylimääräistä aikaa ja lisäksi tämä tuli bumerangina takaisin, kun vakuudet ei riitäkään, (käytin väärää vakuusarvoprosenttia) tarvitaan noin <puolet lainasummasta> vakuuksia lisää"
No, voi perkle, okei, lupaan tutkia mistä onnistun repimään moiset vakuudet ja viestittää sitten kun keksin vastauksen.
Tähän väliin tulee itsestä (tai tavallaan kolmannesta osapuolesta:) johtuva, reilun viikon viive.
11.11. Sunnuntaina pistän nettipankin kautta viestin, jossa ehdotan, omasanaisten detailejen kera, yhtä mahdollista vaihtoehtoa vakuuden hoitoon.
12.11. Maanantaina tulee viestiin vastausviesti toiselta konttoristilta; "asiaasi hoitanut 'syyllinen' on tämän viikon lomalla, sopiiko että hän jatkaa asiaa palattuaan ensi viikolla, jollei lainalla ole kovin kiire?"
No ei tässä nyt tuli hännän alla olla, joten odotetaan.
20.11. Tiistai-iltana kerrotun delayn jälkeen, pistän vastauksen edelliseen nettiviestiin, jossa utelen että jokos 'syyllinen' on palannut, kelpaako minun vakuudet? Loppuviikko menee sillä luotolla, että mainittu paluu ei olisikaan ollut heti maanantaina ja että korjaamiseen ja hyväksyntään menee sitten ehkä päivä kumminkin.
26.11. Maanantai-iltana, viikon luvattoman hiljaisuuden jälkeen, pistän vihastuneen vastausviestin, että teemalla mitä tämä tälläinen mykkäkoulu oikein on?
28.11. Keskiviikkona herää epäilys siitä, että viestit menevät hukka-nimiseen paikkaan, koska ovat vastausviestejä, joten pistän edellisen uudestaan, mutta nyt uutena viestinä ja lievästi vihaisemmin. Samana iltana 'syyllinen' soittaa, että "kas vain, hän sai vasta tänään tietää, että olit netin kautta pistänyt viestiä, mutta joo, hän katsoo homman nyt huomenna torstaina."
30.11. Perjantaina pistän taas vastausviestin (nyt 'syyllisen' itsensä lähettämään nettiviestiin, edellinen jonka pistin vastauksena toisen konttoristin viestiin mahdollisesti kun kohdistui sille toiselle eikä osunut 'syyllisen' näköpiiriin?) ja utelen että mitä torstaisesta asian hoitamisesta seurasi?
Ja ei mitään.
03.12. Maanantai illasta pistän, seuraavaa pykälää vihaisemman viestin, että miksi helv*tissä asiakkaille ei oikein anneta minkäänlaista palautetta tapahtumista.
Edelleenkään ei mitään vastausta viesteihin.
05.12. Keskiviikkona soitan itse konttorin johtajalle ja kysyn tältä että tietääkö hän missä tarjoukseni menee? Tämä katsoo koneelta, että "juu ei ole vielä tehty, mutta menenpä samantien kysymään ja potkaisemaan 'syyllistä'." Illalla viiden jälkeen 'syyllinen' itse soittaa ja nopean selittelyn jälkeen "lupaa "oikeasti" hoitaa asian perjantaina 7.12."
07.12. Perjantaina puolelta päivin tulee viesti uuden tarjouksen tekemisestä, ilmeisesti koska 11.11. vajeen helpottamiseksi, toivoin myös lainasumman pientä kevennystä. (Liekö koko puolen tunnin työ tehty uudestaan?) Mutta kyseinen drafti edelleen vakuusvajaana, eikä viestissä mitään tietoa ehdottamani uuden vakuuden hyväksyttävyydestä, vain "olisiko vakuudesta dokumenttejä?". Puolen tunnin säädöllä kasaan papereista lisätiedot.pdf:n ja pistän dropbox-jako-urlin vastausviestinä. Muistaakseni jossain toisessa laitoksessa nettipalvelussa viesteihin voi älykkäästi pistää attachmentin mukaan. Toisen puolen tunnin jälkeen usko vastausviesteihin loppuu ja soitan varmuudeksi keskukseen ja käsken kertoa 'syylliselle'; että pistin jo tälle viestivastauksen. Hetkeä ennen kello viittä (ilmeisesti viimeisenä tekona ennen koneen sulkemista viikonlopuksi), tulee viesti "en saa tiedostoa ladattua, pistätkö sähköpostina." Pistän viidessä minuutissa.
10.12. Maanantaina koska mitään ei kuulunut, pistän illalla uuden nettiviestin; tuliko posti/doku kohteeseensa, ja kelpaako?
11.12. Tiistai dead silent. Pistän illalla uuden nettiviestin, jossa utelen maailman menosta, sekä re-sendin perjantain sähköpostin 'syylliselle'.
12.12. Keskiviikkona tulee sentään vastaus tiistaiseen nettiviestiin randomilta konttoristilta, mutta "kysy 'syylliseltä' sähköpostitse" ei paljon lämmitä. Illalla pistän vaan kun se ei tunnu auttavan -vastauksen aamun hyödylliseen viestiin, sekä lisää sähköpostia 'syylliselle' ja nyt lisäksi konttorin johtajalle, että tiedättekö että kaipaan edelleen tapahtumatietoja, missä viipyy?
13.12. Torstaina puolelta päivin pistän edelliselle kaksikolle uuden postin, jossa tarjoan lisävakuuden hoitoon toista vaihtoehtoa. Paria minuuttia myöhemmin tulee vastaus johtajalta: "Virheitä on tehty, yritämme skarpata." Ja pari tuntia myöhemmin 'syylliseltä' "Teen huomenna rästitöitä, joten saat päätöksen silloin."
14.12. Perjantaina kuuden jälkeen illalla, tulee soittoyritys pankin numerosta, ja hetkeä myöhemmin sähköposti 'syylliseltä' "Vakuudet on OK, pistin tarjouksen hyväksyttäväksi päivällä, ei vielä päätöstä, olen lomalla ma-ke, onko lainalla kiire?" kysyy hän, melkein kaksi kuukautta kestäneen vetkuilun jälkeenkin. Postissa ei ketään CC:nä eikä minkään näköistä ohjetta siihen, jos vaikka olisi kiire.
15.12. Lauantaina, selvittyäni, vastaan postiin, lisäten johtajan vastaanottajaksi, ja kysyn tuleeko päätös minulle ilman 'syyllistä' eli ennen tämän paluuta ja miten ne vakuudet nyt on? sekä todennäköisyyksien lisäämiseksi, sama kysymys menee nettiviestinä.
17.12. Maanantaina asiat alkavat näyttää lupaavilta, vaikkakin viimeiseen nettiviestiin tullut vastaus "'syyllinen' lähetti postia perjantaina, luitko sen? Vastaa jos kaipaat vielä jotain." ei pelasta, kun oman viestini kysymys heräsi juurikin siitä mainitusta postista. Sen sijaan puhelu johtajalta: "<Tilanneselitys>, lainan kanssa kaikki ok, ja sovitaan torstaille allekirjoitus." Tosin ei 'syyllisen' kanssa, koska tämän kalenteri on täynnä.
18.12. Tiistaina soittoyritys pankista hankalaan aikaan, vastaajaviestin mukaan torstain 'uusi syyllinen' haluaa ehdottaa tapaamisajan muutosta.
20.12. Torstaina aamusta soitan keskuksen kautta 'uudelle syylliselle' soittopyynnön, joka töidensä alkaessa soittaa koska "iltapäivä on kaikilla täynnä, valitaan uusi aika johonkin 'väliin'." Koska itselleni hyvin sopii, moinen sovitaan alle tunnin päähän. Niinpä, vielä aamupäivän puolella, sovitusti pankissa, vastassa alkuperäinen 'syyllinen', 15 minuuttia ja sopimuspaperit kourassa pihalle. Iltapäivän puolella 'syylliseltä' tulee viimeinen puhelu, että "rahat on tilillä, hyvää joulua." \o/
Huomenna 21.12.2012 on maailmanloppu? joten ei tarvi huolehtia lainan takaisin maksusta?

Disclaimer: Tämä tarina on valitettavan tosi. Yksityiskohtia on jätetty pois, mutta mitään ei ole keksitty tai lisätty. Kaikki kommunikaatio on listattu. Värilliset lainaukset ovat lähes suoria, joskin vapaasanaisia kuvauksiani kommunikaation sisällöstä. Yllä mainittu 'syyllinen' on vain sana, oikea syyllinen tähän kaikkeen on suuremmalla todennäköisyydellä talon prosessit, jotka sallivat tarinan tapahtumisen.
Saamani loppuselitysten pohjalta ymmärsin, että tämä sekvenssi on useiden eri sattumien summa, joten toivo elää että tämä kaikki ei olisi se uusi normaali. Mutta silti, mikään selitys ei vähennä sitä faktaa että tämä kaikki tapahtui, hitaasti ja hiljaisuudessa.

Konstruktiivinen osuus / ajatuksia prosessin korjaukseen - tulossa myöhemmin, ehkä. Nyt ei pysty. /o\

Don't hate the player,
Hate the game
Niggas, Sharpen your aim
©1999 Ice-T

Naiseellistaja

Olen sairastunut johonkin, ja tämä tuntematon pöpö on ilmeisimmin aloittanut (tai lisännyt, mnä tiedä syntyykö sitä miehellä normaalisti vähäisiä määriä) estrogeenin tuotannon, sillä tuntuu että minusta on tullut nainen.
Henkisesti elo on kuin vuoristoradalla, toisina päivinä kaikki on hyvin (suhteellisen ainakin), ja heti seuraavana ihan kaikki on ihan saa*a*an syvältä.
Lisäksi olen alkanut huomata eron vaatekappaleiden välillä. Tiedän esimerkiksi että, valkoinen paita ei sovi minulle lainkaan, se saa minut näyttämään ihan pennulta. Toisin kuin mm. musta, sininen tai punainen.
Toinen selkeä hyi on v-kaulus, se on aivan liian ho*oa tähän naamaan.

Some love turns me
round and round and round and round and round and round and round and round and round
©1992 Neneh Cherry

Huave

Toisaalla mainitsin että tekeminen johtuu haaveista. Se herätti mietinnän siitä, mitkä haaveet aiheuttaa oman tekemiseni. Vastaus on että, työrintamalla, ainoa motivaattorini töiden tekemiseen on haave niiden tekemisen lopettamisesta. Teen siis töitä voidakseni lopettaa niiden tekemisen. Tästä voisi joku sanoa että tapahtuman aikataulu on väkisinkin niin kaukainen, että se kannattaa toistaiseksi unohtaa ja keksiä joku ajankohtaisempi haave.
Toiveen potentiaalinen aikataulu ei loppujen lopuksi ole ollenkaan niin huono kuin voisi olettaa, mutta .. myönnetään .. tarkoitus elämälle .. juuri nyt, olisi varsin tervetullut, varsinkin kun moista ei ole vielä valmiiksi suunniteltu, sitäkään varten että kun työt joskus loppuu.
- En satuta ketään, se on hyvä.
- En kaipaa mitään erityistä, joten näin on hyvä. (poislukien kohta 26 edellisestä postista)
- Voisin ...

Nyt pannaan tästä poikki, sillä menee jo lian pitkälle, sääli, sillä juttu oli osin ihan hyvää, ja ilman jatkoa, jää nyt hieman tyngäksi. Mutta privacy-filtteri toimii täälläkin, vaikka teoriassa anonyymi ollaankin. Pitää paremmin yrittää havainnoida luontoa enemmän kuin itseä jatkossa, jotta voidaan palata sallittuihin aiheisiin.

Don't be afraid
there is no need
to worry, Cause
my feelings
for you
are
still
strong
©2001 Lasgo

Kysely - Joku - 2

Löydetty kysely, kahdessa osassa, toisessa hauskat kohdat, toisessa SUURET kysymykset.
Vastaukset näihin toisiin venyvät, joten tässä kolmas viimeinen kahdesta.

9. Onko joku, jota et koskaan unohda?
- Pelkään että ei. Toistaiseksi aika monet ovat unohtuneet, enemmän tai vähemmän. Samalla kun sanon, että siksi koska minulla ei ole tapana roikkua menneessä, toinen ajatus herää kysymään, että onko tuo muka totta? Tuohon kysymykseen saatetaan palata toiste, mutta nyt..

Lähisuvusta ei pääse eroon, joten ne eivät pääse unohtumaan, ainakaan ennen kuin kuolevat. Lähimmät kuolleet sukulaiset ovat toistaiseksi isoisät. Muistan että he olivat, mutta lasken kyllä heidätkin jo unohtuneiksi, sillä en muista koska olisin heitä erikseen ajatellut tai muistellut, ohimennen ehkä vanhoja valokuvia selatessa, mutta sitäkään ei tehdä mainittavan useasti tahi retroilu hengessä.

Suvun ulkopuolelta, suuri osa lapsuuden kavereista, myös "hyvät" sellaiset, on poistunut näköpiiristä ja siten myös ajatusmaailmasta unholaan. On ehkä yksi henkilö, joka ainakin toivottavasti jää mieleen. Joskin jo tämäkin onnistui kerran olla pahasti vaarassa haihtua unholaan, mutta palasi sitten taas takaisin 'käyttömuistiin'. Tämä kerran suoritettu paluu tahtonee ehkä sanoa, että mahkut on paluuseen myöhemminkin, eli ainekset ei-unohdeta-koskaan -kastiin ovat hyvät.

Yllä mainittu perustuu nykytietoon, joten varataan oikeus muutoksiin sen varalle, että vastaan joskus tulee se-oikea, tai edes se-aika-sopiva, jo(t)ka jää tahtomattaankin unohtamattomien joukkoon.

24.Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
- Että on nätti.
Tähän vastattiin jo kevyellä puolella, ja tuolla samalla, mutta koska se on täysin totta, annetaan täällä tarkenne. Kysymyksessä kysyttiin ulkonäöllistä seikkaa, eli vaikka esittäisi olevansa henkilö, joka sanoo että ulkonäkö on täysin merkityksetön juttu persoonallisuuden ja muun henkisen hötön rinnalla, niin vastaus on täysin validi. Enkä edes ole sellainen, mutta silti, yksikään yksittäinen juttu ei ole se-juttu, joten tärkeintä on se että kokonaisuus on katseltava. Nätti on katseltava, mutta skaala vain on laaja. Aiheesta on aiemmin kirjoitettu laajemminkin (Toim.huom. mutta edelleen julkaisemattomana draftina, johtuen liian seksistisestä sisällöstä), joten ei nyt enempää siitä.

7. Rehellisesti, mitä todella haluat juuri nyt?
- Kun ollaan näin henkisellä moodilla, niin vastaus "verottomat 400.000e tai enemmän", joskin myös oikea, ei ehkä sovi kuvaan, joten vastaus yhdistynee seuraavaan kysymykseen, varsinkin kun tuossa on sana todella.
26. Haluaisitko seurustella?
- Tietämättä oikeasti mitä kaikkea seurustelu pitää sisällään, sanotaan että kyllä; haluan jonkun, jonka kanssa jakaa päivän askareet, jonka viereen voi hymyillen nukahtaa, jonka vierestä voi eilistä onnellisempana herätä, jonka kainaloon sopii käpertyä ja jota voi tilanteen tullen puristaa kovaa pehmeästi.
Prkl. Listatako tähän ideaalivaihtoehdon täyttävät halut vai ne jotka riittävät suurimman (huono sana koska suurin ei nyt tarkoita suurinta,) toiveen täyttämiseen? vrt. yllä mainittu 400k, vähemmänkin otetaan mielellä vastaan, enemmän ei haittaa lainkaan, jne. Jonkun, joka ymmärtää ja osaa naura(tta)a.

Because it's so important to have
that special somebody
To hold, kiss, miss,
squeeze and please
©1964 Solomon Burke

Pikkurilli paholaiselle

Tähän kyselyn väliin pieni tilanne kuva.

Tavallisesti syön kovin vähän karkkia. Ja suklaata jopa sitäkin vähemmän. Mutta nyt kaapissa on yksi suklaalevy, jonka ostin lahjaksi, mutta jäi antamatta. Ja se tuottaa aivan hillitöntä himoa. "Otan tästä vain kaksi palaa näin jälkiruoaksi" ja palaan jääkaapille ainakin kolme kertaa putkeen saman teeman kanssa.
Mikä minuun on mennyt? Minusta on tullut heikko :( Apua.

Ja siitä se ajatus sitten lähti, käsistä.
©2012 Minä

Kysely - ystävä - onko heitä

Löydetty kysely, kahdessa osassa, toisessa hauskat kohdat, toisessa SUURET kysymykset.
Vastaukset näihin toisiin venyvät, joten vaatii vielä lisää postauksia..
(allaoleva novelli ei ole väkisin väännetty, vaan ihan oikeaa ajatustulvaa, koska en tietääkseni ole ennen ajatellut asiaa tällä tarkkuudella)

17. Montako ystävää sinulla on elämäsi aikana ollut?
- Tämä riippuu vahvasti siitä miten ystävä rajataan. Yritetään keksiä vastaus ensin toiseen kysymykseen:
45. Mitä eroa on ystävillä ja kavereilla?
- Haetaan vähän kauempaa ja pistetään jonoon tuttu/tuttava. Tuttu on joku jonka nimi tiedetään, jonka kanssa voidaan olla päivittäinkin tekemisissä, ehkä puhua kevyesti yleisistä asioista ehkä myös semi-henkilökohtaisista. Tutun kanssa ei keksitä tekemistä tuntemisympäristön ulkopuolella. Tyyliin työkaveri on tuttu jonka kanssa sosialisoidaan töissä ei muualla. Kun tuttavan kanssa lähdetään mökille tai baariin, selkeästi kontekstiryhmänsä ulkopuolella, siitä tulee kaveri. Kaveri on henkilö, jolle kerrotaan selkeästi henkilökohtaisempia asioita kuin tuttavalle. Mutta ei kirjaimellisesti sillä, kaveri voi myös olla vain kalakaveri, jonka kanssa käydään järvellä olemassa hiljaa. Mutta silloinkin kyseessä on päästäminen lähemmäksi.
Kaverin kanssa vietetään aikaa, kaksin tai porukassa.
Ystävään voi luottaa, ja tälle voi kertoa oikeita asioita.
Tuo boldattu pari tuntuu hyvältä ja tiivistetyltä määritelmältä. Ainoa vain, että ystävyys jää edelleen hieman auki, koska luottaminen on liian laaja käsite. Jos jätän arvotavaraa sisältävän reppuni kaupan kassalle, siksi aikaa kun haen unohtuneen piimäpurkin, ei se tee kassaneidistä ystävääni, valitettavasti.

Mutta jos tartutaan vahvemmin asioiden kertomiseen eli jakamiseen —
Jostain onnistuin päässäni nyt liittämään ystävään vaateen, että tämän kanssa jutellaan oikeasti lähes kaikesta, ja tästä seuraa päätelmä, että minulla ei ole ollut yhtään ystävää, ennen eikä nyt. Ne muutama, jotka olivat ehdokkaita ovatkin olleet vain kavereita? Tiesin, että asiani olivat "huonosti" tällä rintamalla, mutta silti, tämä on aika paha yllätys/järkytys.
Koska aloitin tuttavasta, pitänee skaalan toiseen päähän lisätä kanssa jotain, joten pistetään sinne hyvä/läheinen ystävä. Niin nyt voin siirtää ajatuksen kaiken-jakamisesta sinne. Tämä avaa tavallisen ystävän rajausta toivottavasti sen verran, että onnistun saamaan itsellenikin sellaisin.
Tämä ei oikeasti poista ongelmaa, sillä jos hyvä ystävä on se, jolle voi kertoa kaiken, jota autetaan pyytämättä ja jonka puolesta tehdään lähes mitä vain, niin .. nyt on epäselvä myös "standardin" ystävyyden yläraja eikä ainoastaan alaraja kaveruuteen. Pahus.

Tässä vaiheessa, koska rajaukset tuntui kovin harmaalta ja aloin epäillä että tein ongelmasta liian hankalan, päätin kysyä internetiltä miten muut määrittelevät asian. Samoilla linjoilla näkyi olevan muutkin, ystävä on enemmän kuin kaveri, mutta nopean haun aikana en löytänyt ketään, joka olisi oikeasti speksannut tätä rajaa.
Se minkä löysin, oli juttu, jonka pystyn allekirjoittamaan ja joka ratkaisee ongelman, oli selitys että pojilla on kavereita ja tytöillä on ystäviä.
Tämä selittää myös sen, miksen onnistunut rajaa määrittelemään oman kokemukseni pohjalta, koska raja on sukupuoliero. Mutta nyt en ole enää huolissani siitä, etten pystynyt ketään, toistaiseksi tuntemaani ihmistä, laskemaan oikeaksi ystäväkseni. Toistaiseksi siis, kyllä minussa myös asuu moinen pieni lehmä, eikunsiisanteeksi tyttö, että ystävän löytäminenkin on vielä mahdollisuuksien rajoissa :)

Okei siis, nyt takaisin kysymykseen 17.
- Ei yhtäkään ole ollut. vai alatko sinä oleen?

It's like getting a personal visit... from God!
©2001 Elmo@Formula 51

Kysely - Kevyesti

Löydetty kysely, kahdessa osassa, toisessa hauskat kohdat, toisessa SUURET kysymykset.
Vastaukset niihin toisiin vaatii lisää mietintää..

1. Selitä neljällä sanalla, miksi viimeksi oksensit?
- Oli vähän heikko olo.
2. Kuka luultavasti puhuu sinusta tällä hetkellä pahaa?
- Minusta kukaan puhu.
4. Mitä ovat tämän illan suunnitelmat?
- Alustavia toiveita siitä mitä tulee tapahtumaan ja missä.
5. Jos olisit sairaalassa, tulisiko ykkösfacebookfavourittisi katsomaan sinua?
- Saattasihan tuonii tullakkii - jos pyytäs.
6. Pyysikö elämässäsi eniten sinua satuttanut henkilö sinulta anteeksi?
- Eniten satuttanut? ainoa vaihtoehto on isä (vitsansa kanssa) ja siinä tapauksessa ei, ei pyytänyt anteeksi, koska ei ollut mitään syytä, minä pyysin.
8. Kello 04.00, kännykkäsi soi. Kuka soittaa?
- Varmasti joku ***nan ku*sipää.
9. Onko joku, jota et koskaan unohda?
- Alzhaimer vie kaikki.
10. Onko sinulla ystävä, jolle voit kertoa asioita ja olla varma että hän ei kerro eteenpäin?
- Kunhan kerron jotain sellaista, jota tyyppi ei kehtaa/uskalla/halua kertoa eteenpäin.
12. Tietääkö kukaan muu salasanaasi?
- Maailmassa on rajallinen määrä salasanoja, joten varmasti, se että tietääkö tämä sen olevan juuri minun salasanani on sitten eri juttu.
13. Tuleeko tästä viikonlopusta hyvä?
- Hyvin mahdollista. Melkein väkisin ainakin parempi kuin edellisestä.
14. Oletko päässyt syliin viimeisen 5 päivän aikana ?
- En ole pyytänyt. :(
15. Missä olet kahden tunnin päästä ?
- Kahden tunnin päässä.
16. Minkälaisen unen näit viimeksi?
- Mystisen.
19. Mitä ajattelit viime yönä ennen kuin nukahdit?
- "Nukahtaisimpa jo."
20. Koska viimeksi teit kukkaseppeleen?
- Tuskin koskaan tein.
21. Montako laukkua omistat?
- Tämä taitaakin olla tyttökysely. öö, Ei taida olla yhtään, reppuja on pari.
22. Monetko kengät omistat?
- Selkeä tyttökysely. Yhdet sopivat, jotka hankaa, joten käytän niin vähän kuin mahdollista.
24.Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
- Että on nätti.
26. Haluaisitko seurustella?
- Luulisin.
29. Miksi vietät joulua?
- Koska se on siinä.
30. Tyypillisin tapasi viettää juhannusta?
- Päivä kerrallaan.
35. Kuka viimeksi soitti sinulle??
- Kusipäät firmasta Mediapex, en vastannut, joten soittavat vielä uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan..
37. Käytätkö aina turvavyötä?
- Vain liikkuvassa autossa ollessani.
38. Vietätkö tulevaisuutesi todennäköisesti yksin vai parisuhteessa?
- Todennäköisyys on yksin viettämisen puolella. :[
39. Vaihdatko helposti puhelinnumeroa uusien tuttavien kesken?
- Numeron voi pitää vaikka vaihtaisi operaattoria, joten miksi sitten tuttavien kanssa?
40. Paras naapurisi?
- Se jota ei kuulu, näy eikä haista.
42. Pidätkö valokuvaamisesta?
- En, mutta valokuvista, jos ovat hyviä.
45. Mitä eroa on ystävillä ja kavereilla?
- Veroa ja joillain avioeroa.
46. Millainen olet aamuisin?
- Vastaherännyt.
47. Kuinka monta kertaa sinut on lävistetty?
- Onko tämä edelleen tyttökysely, ja kovin prno sellainen?
48. Koska menet seuraavan kerran ulkomaille?
- Toivottavasti toivottavasti en koskaan.
50. Miten hiuksesi ovat nyt?
- Useimmat niistä on toisesta päästä kiinni päässä.
52. Onko sun sänky nyt pedattu?
- Kuka sen olisi muka pedannut?
53. Minkä väriset lakanat sulla just nyt on?
- Punaiset on sängyssä, kaapissa on ainakin myös (alunperin) valkoiset.
54. Minkä vaatteen ostit viimeksi ja kuinka paljon se maksoi?
- Juuri viimeviikolla, takin, (toim.huom. edellisestä vaateostoksesta on ainakin vuosi, ja takin sanotaanko kolme), aika paljon ~70e.
55. Onko sinulla salaisuuksia, jotka voisivat kauhistuttaa muita ihmisiä?
- Varmasti löytyy moisia kukkahattuja, jotka kauhistuisivat joistain tiedoista.
56. Romanttinen koti-ilta vai huuruinen bileilta?
- Huuruinen koti-ilta on useimmiten, mutta sen voisin vaihtaa kyllä romanttiseen.
57. Luonne vai ulkonäkö?
- Minulla on molemmat, ja niin on naisillakin joten..

Sunshine rain
©1997 Dr. Motte & WestBam

Pitäkää tunkkinne

Uskon olevani tunnollinen ja tehokas työntekijä. Siitäkin huolimatta, että olisin silmääkään räpäyttämättä valmis lopettamaan työni välittömästi. Okei, jos tähän annettaisiin mahdollisuus, se ei todellakaan tapahtuisi silmääkään räpäyttämättä, vaan hysteeristen riemun kiljahdusten saattelemana. 12 vuotta on nyt leikitty tietokoneilla ansioiden eteen, ja viimeiset kaksi siitä, olen ollut niin valmis jäämään eläkkeelle.

Toistaiseksi tähän onneen ei ole taloudellista mahdollisuutta, mikä tarkoittaa että tätä samaa *askaa tehdään vielä ainakin jonkin aikaa, ja sen aikaa kun sitä tehdään, sitä tehdään mahdollisuuksien mukaan kaikkensa antaen. Siinä toivossa eläen, että huomenna asiat olisi paremmin - vaikkeivat ne ole.

Don't get me wronk! Nykyinen uravalintani on ihan okei; haasteellista, vastuullista, mukavaa, antoisaa ja kaikki muut vastaavat positiiviset mainostermit. Toistaiseksi tuntemistani ammattivaihtoehdoista selkeästi paras. Mutta tuo ei poista sitä, että mukana on myös pa*kalastillinen kaikkea negatiivistä. Niin on varmasti kaikilla aloilla. Ongelma on vain siinä kuinka painavina yksilö pitää plussia ja miinuksia, ja nyt vain miinuksia _tuntuu_ olevan hel*etisti ja plussista on voima jo syöty. Painotuslogiikka pätee kaikkeen elämiseen, miten muuten onnellisia ja onnettomia ihmisiä voisi olla läpi luokkarakenteen, "vähäosaisista" hyvävaraisiin.

Työnantajan vaihtoa vaikeuttaa vain se, että en oikeasti halua tehdä mitään. Ja koska en halua tehdä mitään, en halua keksiä syitä miksi olisin jollekin tuntemattomalle työnantajalle paras vaihtoehto johonkin tehtävään. Vaikka puhtaan kokemukseni ja antaumukseni johdosta voisi näin ollakin.
Osansa uusien pomojen etsinnän hankaluuteen tuo se, että samalla kun pidän nykyisestä työnkuvastani, toivoisin siihen jonkin näköistä muutosta. Mutta kun en keksi että millaista muutosta, jotain pientä vai alanko suoraan kukkakauppiaaksi.

Olen kovin kärsivällinen tyyppi, jopa liian pitkälle, en todellakaan ole ensimmäinen luovuttaja, kun asiat menee metsään saatikka levittämässä siitä aiheutuvaa tuskaa. Saaduilla korteilla pelataan, kunnes jakaja on valmis jakamaan uudet. Esimerkki tästä on jo se, että työnantajaa vaihdetaan oikeasti vasta vuosi tai kaksi (muka) painavan syyn saamisen jälkeen.
-
Ylläovela on ollut draftina jo jonkin aikaa, joten asia ei ole ollut aktiivisesti mielessä, mutta siitä huolimatta, taisin viime yönä nähdä asiaan liittyvän unen:

Siinä työpaikkani oli laivassa, isossa risteilijässä. Siis nykyinen työpaikkani toimisto, kolleegoita ja naapurifirmoja (ja entisiä kolleegoita) myöten. Unessa olin aamulla menossa töihin, kun käytävillä oli paljon ihmetteleviä ihmisiä, laiva oli tulossa johonkin satamaan. Ihmisten reaktioista päätellen edes maata ei oltu nähty, jos edes odotettu näkevän, piiitkään aikaan. Käytäville kiersi ilmoitus, että "kerääntykää teille osoitettuihin yhteistiloihin, niin saatte tilannetietoja". Vaikka juuri minulle/meille ei mitään paikkaa oltu kerrottukaan, siirryimme muiden perässä yhtäälle, toteamaan että uni loppui kesken..

Ei se vaihtamalla parane
©2009 DNA

Friends with molto benefits

Tunsin tänään, mahdollisesti ensimmäistä kertaa ikinä, jotain mystistä. Ilta oli muutenkin jo valmiiksi hieman outo, mutta sitten siinä, lähes tyhjän laitoksen, baarimirkkua (siis ei mitään säälittävää kantista vaan sellaista kauniimpaa versiota -mikosta.) katsellessa, tuli "ihmisen ikävä toisen luo".
Tarinan ja sen kuvailun jatko, menee valitettavasti alueelle, josta olen luvannut ettei täällä esiinny, joten. - Anteeksi tästä loputtomasta johdatuksesta, mutta ei tämä ole kivaa minullekaan.

Elämä on.

I got this
crazy feeling,
you're on my destiny.
I can really feel something,
how come you don't notice me ?
©2008 Martin Solveig

Melkein siistiä

Yhden miehen huushollissa siisteys rapistuu pikkujuttujen tekemättömyyteen.
Sanoin miehen, enkä ihmisen, sillä voisin kuvitella että naisilla on enemmän silmää moisille pikkujutuille (lue: naisia pistää silmään pikkujutut), joten allaoleva ei päde heihin. Epäilemättä eivät ole täydellisiä hekään, valitettavasti, mutta siitä saatte lukea jostain toisaalta.

Siis sellaisten pikkujuttujen kuten luettujen lehtien, tyhjennettyjen ostoskassien ja käytettyjen ruokapakkausten pois siirtäminen, tiskikoneen tyhjennys ja täyttö. Tehtävien, jotka syntyvät jonkin tapahtuman tai sekvenssin forkkaus-pisteissä.
Jotenkin tuntuu siltä, että kahden hengen taloudessa, koska tekijöitä on kaksi, forkkaus ei ole välitön ongelma, sillä se toinen voi helposti hoitaa sen sekundäärisen taskin, koska tämän ei tarvitse tehdä sitä primääriä. Nämä yksinäiseltä tekemättä jäävät tehtävät, eivät ole mitenkään erityisen epämiellyttäviä, jotta ne jäisivät siksi tekemättä, varsinkaan kun ottaa huomioon, että niiden tekemistä seuraa havaittava parannus elinympäristöön.
Eli voisin siis esimerkiksi hyvinkin mielelläni siistiä kokkauksen jäljet, jos joku toinen kokkaa. Mutta koska joudun itse "kokkaamaan", siivoaminen ei huvita enää siinä vaiheessa, kun makaa maha täynnä ja tyytyväisenä sohvalla.

"Sairaan väsynyt"
(ↄ)anyone

,poliisi&taksi

Nyt on oudon sosiaalinen olo, mutta koska en koe ravintelin olevan kelpo vastaus tähän, teen entryn. :)

Havainto; Tytöt, jotka ovat, sanotaanko, hyvin muodostuneita, usein myös tietävät sen, josta seuraa, että he myös näyttävät sen. Mutta se ei enää sitten monesti olekaan kaunista, ainakaan omasta mielestäni. Ja moisten tapausten kohdalla oma huomioni kiinnittyykin siihen tämän äskeisen kaveriin, joka ei tiedä olevansa kaunis ja siksi pukeutuu peittäviin verkkareihin tms, mutta silti onnistuu loistamaan, pelkällä potentiaalillaan. Naapurintytöt; nam.

I hope
I'll get
to you
before
they do
the way
I planned it
So twiddle-dee-dee twiddle dee dum
©1966 The Temptations

Hiekkalaatikon reunalla

Seuranani on vain yksi kissa tällä hetkellä. Hiekkalaatikkoja taloudessa on kaksi. Tämän yhden eläimen *skan-tuotto on niin vähäistä, että laatikon siivoamista ei tarvita päivittäin. Koska se on myös vaihtelevaa, (ja koska olen laiska,) siivoaminen tapahtuu vain tarpeen mukaan (pun intended:).
Vaikka eläimen, tuntemattomasta syystä, preferoima hiekkalaatikko on huoneessa, jossa en itse päivittäin käy, on laatikon "täyttyminen" hyvin havaittavissa. Kun kyseinen laatikko on eläimen omasta mielestä liian täynnä, tämä siirtyy tekemään asiansa toiseen laatikkoon. Tämä toinen laatikko sijaitsee weeceessä, eli paikalla, jossa huomaan sen käytön helposti. Ja tämä tapahtuma toimii siten trikkerinä siivouskeikan tarpeellisuudelle.

Toinen kissoistani, joka vielä viettää maaseutukesää, on vähemmän tarkka paikkojen suhteen, sillä tämä käyttää sujuvasti kumpaakin laatikkoa ihan vuorotellen. Tämä ei pahemmin haittaa signalointia, sillä molempien ollessa paikalla, siivoustaajuus nousee aikaperustaiseksi muutenkin. Johtuen myös siitä, että tämä toinen, on hieman avuton mitä tulee asioiden peittelyyn. :/

It can cut you like a knife
If the gift becomes the fire
©1983 M.Sembello

Unihukka

Muistini mukaan, koko lapsuuteni, tai siis ikäni nykyisyyteen asti, minulla on ollut unitalo. Paikka, pienen kävelymatkan päässä kotikotoa, hieman kuin kotikoti mutta erilainen, hieman uudempi, hienompi, terävämpi ja karheampi, itseni näköisempi. Paikka, jonne aina silloin tällöin, öisin, menin muilta salaa viettämään laatuaikaa, yksin.
Mutta nyt, viime yönä, tapahtui jotain pelottavaa. Etsin lähes koko yön, avain kourassa, tätä taloa, mutta sitä ei löytynyt mistään. Koskaan ennen, sitä ei ole tarvinnut etsiä, se on aina ollut, tavallaan ihan nurkan takana, tutussa paikassa, turvassa, muilta piilossa mutta ei minulta, luoja sentään. Tiedän, että en todennäköisesti ole käynyt siellä pariin viime vuoteen, mutta eihän talon kokoinen hukka voi johtua käyttämättömyydestä, eihän. Talot rapistuvat, eivät katoa.

Ensimmäinen kotipsykologin selitys todennäköisesti voisi olla, että talo katosi, koska en enää kaipaa paikkaa olla yksin, saan olla sitä yllin kyllin ihan todellisuudessakin. Tähän vasta-argumenttini tietenkin on että, vaikka asian näin yllä ilmaisinkin, ei sen paikan pihvi ollut yksinäisyydessä, se oli paljon muutakin, se oli upea paikka. Sellaista minulla ei ole oikeasti, kaikki on arkista ja tavallista, köyhää.

Ja miksi olisin koko yön sitä etsinyt, jollen sitä kaipaisi?
- Jotta huomaisit että se on poissa, ja osaisit elää eteenpäin tämän kasvamisen kanssa.
Ptrhh, haist*

Look all around, there's nothing but blue skies
Look straight ahead, nothing but blue skies
©1972 Johnny Nash

Näkökuluma

Readeriä selatessani törmäsin seuraavaan.
Taloussanomien (naurettavasti otsikoidun) jutun ingressi: "Harvassa opiskelijakaupungissa riittää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja opiskelijoille. Monet vanhemmat turvaavatkin lapsiensa asumisen opiskelujen ajaksi ja ostavat itselleen sijoitusasunnon."
Perässä Hesarin uutisen otsikko: "Vanhemmat ostavat aiempaa harvemmin lapselle asunnon opintopaikkakunnalta", joka vie myös kyseiseen talsan uutiseen.

Olenko vain minä vai miksi ekasta johdannosta saa kuvan että monet (ja jotta asia olisi jutun arvoinen, niin kenties jopa entistä useammat) vanhemmat hankkivat pennuilleen asunnon, kun taas jälkimmäinen otsikko kertoo aivan vastakkaista.

Asia on niin kuin halutaan kertoa tai antaa ymmärtää.

Jälkihavainto: Hesarin otsikko on alkuperäisen jutun <title>, mutta jutun <h1> otsikko on vaihdettu matkan varrella "raflaavampaan". Siis jutun alkuperäinen otsikko on ollut oikein, mutta ingressi on tehty päin pe**että, tämän jälkeen asiallinen otsikko on vaihdettu mitään sanomattomaksi. Ja kutsuvat itsejään uutispalveluiksi. phah.

The foulest stench is in the air
©1983 M.Jackson

Kiertoilmaus

Pankin lähettämästä maksutiedotteesta bongasin kohdan "Laskutuspalkkio". Siis palkkio? Maksan siis pankille palkkion, jonkin näköisen palkinnon siitä, että he laskuttavat minulta lainan lyhennyksen kuukausittain. Ei ole kyllä hajuakaan siitä, miten hankalat tietojärjestelmät pankissa on, mutta ei ole tullut mieleenikään, että moisen tekeminen olisi jotenkin erityisen hankalaa, että sen tapahtumisen aikaansaamisesta pitää oikein palkita. Tehdäänhän sitä sentään todennäköisemmin suhteettoman monesti, ihan, joka, ikinen, kuukausi. Ja todennäköisimmin sen tekee tietokone yksinään, ilman yhdenkään pankkineidon häirintää, joten palkitsen siis laitteen. Ja mitenkö laitetta palkitaan, ostamalla siihen lisää muistia? tai nopeamman näytönohjaimen? Hienoa.

There's too many men
Too many people
Making too many problems
And not much love to go round
©1986 Genesis

Adrenaliinia korvaan

Vietin kesän neljä lomaviikkoa rauhallisesti, myös musiikillisesti. Vähän iltaisin, sitä mitä radio tarjosi tai ikivanhat C-kasetit. Nyt yhteyksien ja nettiradioden ulottuville palattuani, iloinen 180bpm hardcore pumppaa mieheen energiaa tahdissa, johon tehojuomilla ei olisi mahdollista päästä. Vaikka olo on kuin verkkovirtaan kytketyllä sähköjäniksellä, ruumista painaa samanaikaisesti väsymys. Ei ole ollenkaa kivaa yhtäaikaisesti toivoa ettei päivä loppuisi koskaan ja sitä että tulisipa jo uni, jotta saisi nukkua vuorokauden putkeen.

Out off my way I’m running,
I’m gonna catch you if I can
Out off my way I’m coming
©2000 Kosheen

CameliKenkä

Kun ihminen tehdään oikean suomalaisuuden perinteen mukaan, eli siitä jätetään pois kaikenmoinen halu olla miljoonan muun ihmisen kanssa missään, niin syntyy jotain sellaista kuin minä. Eli ihminen, jolle Vappu, Juhannus, 30v-syntymäpäivä tai Joulu ovat kaikki vain päiviä, siinä missä esimerkiksi Syyskuun 3.
Kun moinen aihio sitten muokataan vastuuttomaksi, eli siis ei anneta tälle mitään ulkopuolisia vastuita ja pakollisia riippuvuuksia muihin ihmisiin ja näiden aikatauluihin, niin paketti on valmis. Paketti, joka menee ihan milloin itse haluaa, ja useimmiten, on menemättä kun kaikki muut luulevat haluavansa ja menevät.
Moinen olio säästyy niiden ihmismassojen lisäksi kaikesta niistä aiheutuvista sivuhaitoista, kuten ruuhkista, ääni- ja roskasaasteesta, jonoista, asioden loppumisesta, ylihinnoista.
Nam.
Jäljelle jää vain unelma viikonpäivien tuhoamisesta. Sillä maailma, jossa joudumme elämään, on vielä kiinni arkaaisessa kirkon ajatuksessa, että viisi (kuusi) kiinteää päivää töitä ja palvelua vuorottelee aina kahden (yhden) lepopäivän, jolloin ei tapahdu mitään virallista, kanssa.
Kyllä sekin vielä sieltä tulee. . .

Shake the stress away
Something is on the edge tonight
©2012 D.Saucedo

Miksi

Olen luonnossa ja somessa tavallaan vastarannan kiiski. Jollei minulla tilanteessa ole jotain erityistä "asiallisuuden" tarvetta, niin sanoi kuka tahansa, mitä tahansa, lähden oletuksena kaivamaan juttua vastakkaisesta lähtökohdasta. Tiedän, että tämä ei varsinaisesti ole mitenkään kannustavaa alkuperäistä sanojaa kohtaan. Mutta en minä sitä kannustaakseni sanokaan, vaan kehittääkseni juttua, ja johonkin muuhun kuin siihen ilmiselvään suuntaan. Koen mitäänsanomattomat 'normi-keskustelut' mahdottoman turhina.

Välillä tulee mieleen, että voisin yrittää vähentää tätä, josko se muuttaisi ihmisten ajatusta minusta positiivisempaan suuntaan. Mutta sitten tulee tähänkin vasta-ajatus; että miksi pitäisi? - Miksi minun pitäisi esittää jotain jota en ole, ihan vain miellyttääkseni muita? - No, miellyttääkseni muita. - Ei se ole minun tehtäväni, näitä 'normaaleja lampaita' riittää ihmisillä muutenkin. - Muiden miellyttäminen kääntyy takaisin miellyttämään itseäsi. - Njoo, tästäpä se ajatus lähti.

Yllä mainittu vastarantaisuus on esiintymä ominaisuudesta, jonka tajusin/huomasin vasta viimeaikoina. Työasioissa voisin merkitä sen hyväksi ominaisuudekseni, eli sen että onnistun jokaiseen asiaan helposti löytämään vastakkaisen perustelun/syyn/vaihtoehdon.
Juuri äsken huomasin, että se osaa olla haitta sosiaalisessa elämässä, silloinkin kun haluan välttää häiriköintiä.
Varsinkin sosiaalisuuden säälittävässä versiossa eli chätissä, jossa keskustelu on kovin yksiulotteista. Nimittäin, jokainen tiedonmuru, joka voisi viedä keskustelua eteenpäin, saa päässäni vähintään kaksi rinnakkaista kulkusuuntaa, jotka vievät eri suuntiin. Jos tämän kaveriksi saadaan toinen vapaa tiedonmuru, sen kaksi vaihtoehtoseurausta yhdessä kahden ensin mainitun kanssa saavat aikaan sellaisen käsiteverkon, että sen selvitykseen masentuisi parkkiintuneenpikin kalastaja. Ja tässä verkossa harhaillessani, alkuperäiset murut ehtivät pudota pöydän alle; ja enter vaihtuu backspaceksi.
Ja keskustelu kuolee lukuisten ajatusten myllerrykseen.

Well,
you're damned if you do,
and you're damned if you don't.
©1990 Bart Simpson

4 pupua

Elämä kusee. Mutta silti, elämä on aika mukavaa.
(Life sucks, yet still, it's pretty darn amazing.)
On paljon v-mäisiä juttuja. Jo yhteen päivään onnistuu mahtumaan monia vastoinkäymisiä, niiden jokapäiväisten masentajien joukkoon. Mutta siellä välissä, on aina jotain pientä ja mukavaa, joka pitää ihmisen tolkuissaan ja hymyilemässä. Kuten se, että tänään näin neljä pupujussia. Joo, neljä. Jo aamulla kaksi toisiaan halivaa ja kolmannen, joka juoksi edelläni pakoon pyörääni. Ja nyt illalla, juuri äsken, tuossa kotitalon pihamaalla, viimeisin, joka haisteli päiväisen elämän siihen jättämiä hajuja.
Jos joskus tuntuu siltä, että positiivisia juttuja ei ole, syy on vain siinä, että ei ole huomioinut tarpeeksi hyvin. Joskus niiden huomaamiseen joutuu hieman käyttämään ylimääräistä vaivaa, mutta loppujen lopuksi ne ovat siellä. Ja se vaiva, se todellakin on sen arvoista.
Lisää positiivista on myös tämä tunne, joka syntyy nyt tämän jutun kirjoittamisesta, kun sen tekee, kirjain kerrallaan, musiikin biitin tahtiin. Musiikin, joka pauhaa peittäen kaikki muut maailman äänet alleen. Tämä on jotain, joka pitää kokea itse, olo on kuin soittaisi itse.

Don't you want me?
Don't you want my love?
Don't you want my lovin'?
©1992 Felix

Ilmeisemmin et. :7

Panisin

Törmäsin mahdollisesti ensimmäistä kertaa eläissäni "vanhempaan" naiseen, joka oli tod-ella toimivan näköinen. Kohteen "kokemusvuodet" eivät olleet mitenkään pahasti yläkanttiin, mutta sen verran, että seuraavalla peilin ohituskerralla aloin miettiä, että taidan itse olla todellisuutta nuoremman näköinen, vähäisessä kesätukassani ja ilman leukajouhia. En ole koskaan ennen ajatellut asiaa. Mutta toisaalta, en myöskään ole koskaan erityisemmin katsellut ketään miehiä sillä silmällä, että olisin yrittänyt arvella näiden ikää. Ihan muutamia juhlatapauksia lukuunottamatta. Joten kokemus miesten arvioinnista on erittäin vähäinen.
Kenties miessukupuolen komeus-faktor, joka iskee vanheneviin miehiin, on alkanut tehdä tehtävänsä omaan kuontalooni. En tässä nyt väittänyt itseäni vanhaksi tahi komeaksi, mutta siis.. Jotenkin se pitää selittää, että voisin kuvitella itseni olevan ehkä öö viisikin vuotta nuorempi.
Okei, skaalasto 30+v naisissakin on monesti helposti plus/miinus kuusi vuotta. Mutta näin kun sen leiman ensimmäistä kertaa lyö itseenä, se on jotenkin iso juttu.
Koska en todellakaan halua aloittaa miesten katselua ja arviointia, jään sitten siihen mielikuvaan, että olen muita ikäisiäni nuorempi ja siten hrmmmm. Moinen harhaluulo(?) ei ole mikään huono juttu, paitsi ehkä tämän alussa mainitun henkilön silmissä :) Mutta se että olen pohjimmiltaan tyytyväinen kaikkeen nykytilanteeseen, vaikkei se välttämättä mikään kehuttava olekaan, on silti iloinen asia. Ja kun siihen summaa ikuisen nuoruuden, niin korkeat luulot itsestä ovat aina plussaa.

Mut mä oon silti paras
©1986 Tarkkis

Ette koskaan saa tietää

Tavallaan olen todella tyytyväinen itseeni, jopa ylpeä. Minulla on niin paljon annettavaa ihmiskunnalle. Paljon pientä, näppärää, älykästä, isompaa, toimivaa, hauskaa ja what-knot. Ainoa pieni sääli on, että minulla ei ole ketään kelle voin jakaa tätä viisautta. Tai no, on niitä, mutta ei sellaisia jotka oikeasti kuulevat ja tajuavat ymmärtämänsä.
Tilanne on hieman kuin pelastaisi maailman tuholta, ilman että kukaan saa koskaan tietää. Ilman, että kukaan edes huomaa sen olleen vaarassa. Ainoa lohtu tässä on, että me kaikki olemme turvassa. Sanomaton kiitos minun.
Please, Be gentle

This strangest kind of feelin'
Reviled its secret meaning
and now I know
©2005 Mario Lopez

Olutus

Tänään perjantaisella vakio viikonpäättöoluella, lasin viimeistä viidesosaa tyhjentäessäni, pelästyin ilkeää havaintoa. Tumma olut oli totutun hyvää, mutta ei tuntunut päässä lainkaan "sillä lailla", eli ei aiheuttanut tunnetta alkoholin nauttimisesta. Pelottavaksi tämän tekee se, että tämä tarkoittaa ammattimaistumista, sietokyvyn kasvua. Tämä taas on huono siksi, että juon humaltuakseni. Pelkäksi seurustelu- tai ajanviettojuomaksi voisi käyttää jotain edullisempaa tavaraa. Mutta humaltumiseen tarvitaan arvokasta alkoholia, ja sietokyvyn nousu tarkoittaa ainoastaan humaltumisen hinnan nousua, joka ei ole mukava juttu.

Nallet tulee ja nallet rokkaa
©2012 Nallet

Maistiainen

Kyllä se veikkaus osaa.
Ensimmäinen testiajo eurojackpottia, 3(vko)*1 rivi, 6 euroa, antaa kaksi voittoa, yhteensä 17,40e.
Paljollako vetoa, että jos nyt uusin pelin samalla, eri tai useammalla rivillä, ei varmasti kuulu voittoja enää lisää?

You're my dream,
I'm feeling so fine
©1998 Kinzica

Su uni telmiä

Vapun kunniaksi, 6 vuotta vanhaa kuohuviinipulloa "nauttiessani" mietiskelin, mitäköhän sitä keksisi itselleen lähestyvän syntymäpäivän lahjaksi.
Koska sen keksiminen on kovin hankalaa, ainoa ja helpoiten mieleentullut asia oli vain se, että en ole rypälejuomaihminen. Siis, pitää jatkossa yrittää sanoa vieläkin vahvempi ei viineille, sampanjalle ja kuohuviineille, nämä on prsstä. Okei avaamani yksilö ei varmasti ole mikään valioyksilö, mutta päätöksen pohjana on myös joka ikinen kohtaamani viiniä tarjonnut tilaisuus. Yök.
Nyt avaamani pullo on kaapissani odottanut sopivaa juhlistusta. Mutta koska moista ei ole näkynyt, lopultakin tajuttuani että tavara ei ole mitenkään priimaa (<10e/l) eikä tuppaa säilyä, oli se pakko avata tyhjennettäväksi, edes näiden kahden pienen syyn kunniaksi. (Nyt tajuan myös että mikäli oikea syy olisikin ilmestynyt, tämä pullo ei olisi itselleni ollut mikään juhlistava juttu. Tölkki Olvin saunaoluttakin olisi kovempi juttu)
Retrospektiivisesti ajatellen, kaikkein paras hetki avata se olisi ollut heti silloin kuin sain sen, silloin olisi ollut myös muita ihmisiä joille olisin voinut juottaa sen, sen sijaan että joudun siitä nyt itse kärsimään.

Takaisin syntymäpäivälahjaan. Vaikka vuosiluku ei ole mikään tasakymmen, yritin keksiä jotain erityistä, sillä olen oikean piristyksen tarpeessa.
Juhlat; vaikka tavallaan mukava ajatus, kaatuu siihen että ystäväpiirini on pieni, eikä erityisen samanmielinen, enkä pidä ihmisistä yleensä (siis geneerisenä ryhmänä). Jo musiikkimakuni tekee suuren osan potentiaalisten vieraiden olosta epämukavan.
Matka; ei tosiaan, kuten olen ehkä ennenkin maininnut, joitain kohteita olisi ehkä kiva nähkä, mutta sinne matkustaminen ei napostele. Lisäksi matkalla törmää niihin geneerisiin ihmisryhmiin.
Hyvä ruokailu; tämä olisi mahdollinen, mutta ollakseen erityinen, sen pitäisi olla todella hyvä. Koska en etukäteen tiedä mistä saa mahtavan hyvän lounaan, jonkin tyyriin valitseminen randomisti saattaa tarkoittaa vain menettelevän ruokailun saamista järjettömään ylihintaan, ja se olisi todella masentava pettymys pihille miehelle.
Materialahja; musiikkilevy voisi olla hyvä, mutta en oikein näe pointtia moisen omistamisessa, kun verkko striimaa kamaa ilmaiseksikin. atk/elektroniikka; ei enää. pehmeä paketti; saatan olla jonkin tarpeessa, mutta taas, koreilu ei ole juttuni joten tällä ei saa mitään erityistä. krääsä; ei keksi mitään, ja turhaa siivottavaa on nytkin jo tarpeeksi.
Ainoat keksimäni mukavat lahjat ovat joko hieman väärässä hintaluokassa tai muuten outoja, nimittäin; irtisanoutuminen, asunnon isohko remontti tai psykiatrin hankkiminen. En avaa näitä sen enempää, jätän sen sille lanttumaakarille. :)

Ohh.. Come on! (x8)
©2006 Justice

Wappystävä

Meinasin tehdä postauksen naamakirjan huonoudesta/epäsopivuudesta, mutta asian analysointi käänsi syyn omakseni, eli siihen että minulla on huonoja eikä hyviä ystäviä. Joten jätän sittenkin asian sikseen. Joitain kiviä ei kuulu kääntää.

Tämän sijaan, toivotan vain hubaa ja ballokasta wabbua kaikille, myös ei-ystäville, jotka saattavat olla yhteensopivampia. :)

Reilusti stripattu loppukevennys:
1.) Paljonko kello on ?
- 13.56
4.) Mitä musiikkia kuuntelet ?
- Rakkauden Wappuradiota (SoD-Violent pornography)
9.) Mihin kiinnität huomiota vastakkaisessa sukupuolessa ?
- Ulkonäköön
13.) Suosikkisi alkoholipitoisista juomista/drinkeistä ?
- Viru Vägev
17. Auringon nousu vai lasku?
- Lasku
29.) Suklaa vai vanilja ?
- Vanilja
30.) Haluatko, että ystäväsi vastaavat ?
- Jos kysytään
37.) Oletko romanttinen ?
- Jep

"I lost her once when she married another.
I fear if she divorces, I'll loose her again."
©anon2012

Vastatkaa nyt joku

Mitä hvtiä tarkoittavat sanat vastaavat ja vastattavat ?
Joo, vastaaja, joka vastaa vastattavaan puhelimen soittoon on vastaava, mutta ???
Jossain oli asioille ulkomaan kieliset vastikkeet credit ja debit, olkoonkin että ovat hintun verran selkeämmät ovat silti aivan pexseestä.
Miksi asioille, jotka ovat täysin eriä, mutta vain liittyvät toisiinsa, pitää antaa keskenään samanlaiset ja 99.5% sekoitettavat termit ?
Jos sanat olisivat selkeästi erotettavat, niiden merkityksille voisi edes yrittää rakentaa jonkin muistisäännön, jolleivat jo automaattisesti ole selkeitä.
Ehkä tässä nyt onkin vain tarkoitus tukea tilintarkastajien ammattikuntaa, tekemällä asioista niin sekavia, että kukaan maalaisjärkinen ei, vahingossa, onnistuisi tekemään heidän, muutoin helppoja, töitään.
Kapitalistit siat

You're one twisted little  uck
And now you wanna get psycho with me
©1999 Disturbed

Kahvihammashihna

Olen kahvin juoja, mutta en addikti. Voisin lopettaa koska vain, jos haluaisin. :)

Siis oikeasti, en koe juovani kahvia siksi, että se olisi joku fysiologinen pakko. Juon aamukahvin, mikäli se sopii aikatauluun ja tilanteeseen. En siksi että saisin päivän käyntiin. Lounaan "kruunaava" jälkiruokakahvi on harvemmin valikoimissani, mutta sekin käy hyvin, mikäli sopii hetkeen ja sosiaaliseen tilanteeseen. Iltapäiväkahvit on ohjelmassa usein, mutta mikään ei estä vaihtamasta sitä mehuun, veteen tai hetelmään, silloin kun siltä tuntuu. Edessä oleva yö ei aiheuta päivän päättävän iltakahvin nauttimisellekaan mitään esteitä.
Ja jos on juhlat tai ankarat palaverit, joissa on kahvia tarjolla riittävästi, niin taas kerran, niin paljon voidaan juoda kuin napa vetää ja rakko kestää.

Kahvi ei myöskään ole itselleni WOW makuelämys, joka pakottaisi juomaan sitä. Siis summary: kahvi ei ole erityisen hyvää, eikä hyödyllistä, mutta juon sitä koska niin on tehty ennenkin.

Koska kahvin juonnille ei ole mitään pakottavaa syytä, maksullinen kahvi ei kuulu (pihin miehen) valikoimiin, kuin ympäristön "pakosta". En siis käytä kahviloita, joissa kahvi maksaa enemmän kuin olut ravintolassa!!! (toim.huom:kahvi on helposti >15e/l)

PS. sivujuonne; aloin miettiä, onkohan mitään ruoka-ainetta, joka makunsa takia olisi "pakko"... Mietinnän avuksi tyhjensin kaapista Xanté pullon pohjan, ja sen äärellä totesin että tämäkin on ***n hyvää, sääli että on nyt loppu, mutta ei tämäkään ole mikään pakko-saada-lisää aine ole. Ostan toki, kun tulee sopiva tilaisuus (ei saa alkosta), mutta..
En siis ilmeisesti ole passionate minkään asian kanssa, onkohan se hyvä vai huono juttu?

como estas? te quiero
tengo hodido dinero y te voya sacar de aqui
solomente uno esta bien
©1999 Juno Reactor

Ajastettu haju

Hankin haisevan vessan raikastimeksi (kissanpskn hajun peittämiseksi, ei omani) Airwick automaatti-döfaajan. Sellaisen hienon laitoksen, joka patteritoimisesti ruiskauttaa ilmoille suloisia tuoksuja tasaisin väliajoin.
Ainoa vaan, että laite on todella idioottinen. Sen käyttöliittymässä on nappi ja vipu. Napilla saa "manuaalisen" ruiskautuksen, silloin kuin haluaa. Vivulla valitaan automaattinen ruiskutustaajuus; 7, 15 tai 30 minuuttia.
Sammutusvipua pömpelissä ei ole. Jos joskus haluat pistää hajustuksen tauolle, ainoa tapa tehdä se, on avata patterikotelo. Ja koska kyseinen luukku on härvelin pohjassa, avoimen luukun kanssa se ei enää pysy pystyssä, joten patterit pitää poistaa ja jemmata johonkin muualle säilöön.
Ja tietenkin sen jälkeen kun patterit on poistettu, myöskään "manuaalinen" ruiskutus ei toimi.
Nämä ominaisuudet, yhdessä sen kanssa, että jopa hitain automaattinopeus, 48 pisausta vuorokaudessa, on enemmän kuin riittävä, hajustamaan jopa 200 neliöisen asunnon ihmiskäyttöön kelpaamattomaksi dödöpesäkkeeksi, tekee laitteesta yksinkertaisti käyttökelvottoman paskan.
Eli pieni mitätön suunniteluvirhe; jättää pois tapa kytkeä laitteen hienoin ominaisuus pois päältä, on yksitoimisesti tuhonnut koko tuotteen.
-
No mutta. Kun yhdistää sähkölaitteen ja insinöörin, seurauksena on pakko olla jotain alkuperäistä parempaa. Eli, rakensin laitteesta siedettävän, liittämällä sen verkkovirtakäyttöiseksi liiketunnistimen taakse. Moisella virityksellä, liiketunnistin huomaa vessassa käyvän ihmisen tai eläimen ja antaa laitteelle muuntajan kautta sähköä viisi minuuttia, jonka seurauksena se hajustaa yhden tujauksen verran. Eli täysin riittävästi kompensoimaan yhden käynnin aiheuttaman haitan. Tavoite saavutettu.

Modern medicine falls short of your complaint, try a little harder
©1982 Kajagoogoo

Tossumoraali

Joillain ihmisillä on outo työmoraali tai jotain. Ainakin omin silmiin pistää pahasti yksi kaveri, joka tekee kesken työpäivän todella outoja asioita. Ei siinä mitään, jos kesken päivän hoitaa asioita, virastoaikaa kun ei pahemmin ole työajan ulkopuolella. Mutta se, että tämä aina raportoi asioiden kulusta samantien vaimolle/vastaavalle?? Ehkä vika ei olekaan työmoraalissa, vaan kyse on tossun alla olemisesta?
Näin akattomana, voisin itse kuvitella, että illalla, kun molemmat päätyvät kotiin, olisi hyvää aikaa kasvotusten raportoida merkitykselliset päivän asiat. Sen sijaan, että kesken päivän, pitää kuluttaa kummankin työaikaa, yrittämällä selittää asioita puhelimitse. Ja vielä kun se raportti on oikeasti selitys koko tapahtuman kulusta eikä ainoastaan summary-tieto tyyliin; Tilasin polttoöljyt.

You're always hiding
behind your so called goddess
So what, you don't think
©2002 Godsmack

"Tasan sata"

Yksi taski työn alla, ollut jo useamman vuoden, on kerätä All-Time-Greatest-100-Songs -listaa. Kuten projektin kestostakin voi päätellä, sitä ei tehdä aktiivisesti, vaan aina kun törmään upeaan kappaleeseen, joka listalla ei vielä ole, sen sinne lisään.
Listalle tuli juurikin tähän väliin rivi numero 100.
Tämä ei vielä tarkoita että lista olisi nimensä arvoinen. Olen ajatuksella, että biisejä pitää kerätä vähintään 150, jonka jälkeen tehdään ensimmäinen karsinta.

Se ongelma, mikä nyt oli tämän jutunkin arvoinen, on se, kuinka biisistä erottaa sen, onko se todellakin maailmankaikkeuden historian sadan parhaan biisin joukossa, vai onko se muuten vaan hel-ku-tin hyvä biisi.
Sillä sata parasta, siitä rajattomasta kappalemäärästä, mitä maailmaan on biisejä tehty, on todellakin ihan mitätön osuus. Joten listalle ei ihan mikä tahansa tanssijalan vispaaja kuulu. Muutamien valintaa auttaa se, että niiden kuuleminen aiheuttaa fyysisen reaktion nostaessaan ihokarvat pystyyn. Tässä ei ole nyt kyse inhon tunteesta. Auta armias minä en pa*kaa biisiä niin pitkälle kuuntele että tuohon asti päästään.
Mutta sitten ne loput menee vaan arvalla. Arvalla, jota häiritsee hetkellisen tilanteen suhteellisuus, mielentilassa ja viidestä edellisestä kuullusta biisistä.
Mutta siis tosiaan, tästä johtuen listaa pitää rakentaa ja karsia vielä pari vuotta lisää, ennenkuin siitä tulee valmis. Jos sittenkää. **ttu.

Josef Stalin, Malenkov, Nasser and Prokofiev
Rockefeller, Campanella, Communist Bloc
©1989 Billy Joel

Vasectmoney

Bongasin taustahälinästä uutisen siitä, että jossain oli otettu herne nenään köyhien steriloinnista.
Mutta siitä tuli mieleeni.
Jalostus kun on kasvien ja eläinten tapauksessa hyvinkin haluttu ja sallittu kehitystapa. Jalostuksessa epämieluisia ominaisuuksia kantavia yksilöitä ei päästetä lisääntymään ja näin lisätään niitä haluttuja ominaisuuksia.

Myöskin uutisista bongattu totuus on se, että hyväosaisuus/köyhyys periytyy.
1+1.
Steriloidaan kaikki köyhät, niin maailmaan ei enää synny lisää köyhiä. Ja täten, paha maailmaa raastava ongelma, nimeltään köyhyys, on poistettu.

Sitten kun tämä on saatu hoidettua, voidaan siirtyä muihin periytyviin ongelmiin, esimerkiksi poliittiseen suuntautumiseen.

If you've got the inclination,
I have got the crime
©1985 Pet Shop Boys

µmakkara

Tajusinpa juuri että, nykyisessä kuumehoureissani, tein saman mokan kuin edelliselläkin sairastuskerralla. Mikroaaltouunissani on kaksi lähes samannäköistä nappia, joilla joilla aloitetaan jokainen uunitus ja valitaan tila; mikrotus tai krillaus.
Krillimakkaran kanssa 10 minuuttia krillausta toisinpäin ja toiset 10 minuuttia toisinpäin, tuottaa syötävän eineen.
Mutta kuten nyt, jo ainakin kahdesti, olen saanut todeta, 10 minuuttia mikroaallotusta tuottaa kuivan, kovan ja tummuneen lihanpalan. Vähemmän syötävä. Toisaalta, tautisena ruokahalu on muutenkin vähissä joten, enhän minä varsinaisesti halunnutkaan syödä.

Keep On With The Force
Don't Stop
Don't Stop
©1979 Michael Jackson

Laskukuri

Vakuuttavaa laatua ja tarkkuutta raha-asioiden hoitoon. Jos se on internetissä sen on pakko olla oikein.

Talsan laskurit:

Laskuri laskee voiton käyttäen vuosittaista tuotto-odotusta. Laskurin suurin tuottoprosentti vaihtoehto on 30, ja tyhmäähän se olisi odottaa yhtään vähempää kuin maksimia. Todellisuus on ihan muuta eli aivan turha kuvitella saada tonnin muuttumaan kymmenessä vuodessa 10 tonniksi.

---

Kertomalla että lainan maksuun on käytettävissä 150/kk, tuottaa tuloksen että summa ei riitä lainaan saamiseen. Vaikka oikeammin ko. summa riittäisi 16tonnin lainaan 10 vuodeksi.
Laskuri ja otsikot puhuu pelkästä lainasta koko ajan, mutta silti välissä kysyttävällä vastikkeen määrällä pilataan kaikki.

---

Lainalaskuri väittää että sadan tonnin kiinteistön varainsiirtovero on 0.
Menisiköhän linkki tuohon laskuriin selityksenä, veron maksamatta jättämisestä, verottajalle läpi.

---

Cause you're lost in front of me
It's true, I'm losing you
©2011 Gemini

Vale-entinen

Valentiinon päivä lähestyy. Vaikken moisesta pahemmin välitäkään, niin moinen toimii hyvänä tekosyynä yksinäisyyden kokemiselle ja muulle vastaavalle vi'utukselle.

Luin sanomalehdestä juttua, ja masennuin entisestään.

"Myönteiset kokemukset työssä välittyvät kotiin. Myös onnelliset kotiolot heijastuvat työpaikalle." Töissä myönteisiä kokemuksia? Kotiinlähtökö? Ja eipä sitä yksinäisellä pahemmin kotonakaan onnea ole, ihan vain normipäivää.

"Myönteiset asiat eivät jää ainoastaan omaan käyttöön, vaan ne välittyvät myös puolisolle." Mille puolisolle ? :( Ja onko sitä onnea oikeasti, jos sitä ei voi jakaa?

"Työssä opitaan uusia tapoja ja saadaan uutta tietoa." Tä! Töissä opitaan? Onko tuokin mahdollista, muualla kuin ehkä opettajan töissä?

I thought that even you
had feelings for me too
I know I was wrong
©2001 Lasgo

Naisen perässä

Vähänkö olen helppo.
Hetkeä ennen yhdeksää, arvoin, haluanko katsoa Helsingin Herra -sarjaa. En tiennyt sarjasta mitään etukäteen, paitsi EPG:n selityksen. Ehdin jo päättää, että en kaipaa uutta ohjelmaa tällä hetkellä, ja olin juuri painanut kaukosäätimestä kanavanvalitsimen esiin, siirtyäkseni vanhan tutun Sandran pariin TV5:llle, kun aivoni rekisteröivät jotain, jota olin juuri nähnyt. Nopea Exit takaisin kolmoselle, näkemään kunnolla siellä näkyvässä mainoskuvassa olleen Malla Malmivaaran, ja samantien toteamaan että okei, eihän tuo nyt haittaa katsoakaan. :)

Ei ollut haittaa, ihan virkistävää suomihuumoriahan tuo. Mutta koska kyseinen Malla on vain maalle jäänyt sivuhahmo, eipä tuosta ohjelmasta mitään pakkokauraa taida tulla.

You're a heartbreaker
dream maker, a love taker
©1979 Pat Benatar

Pyyhkeet kehiin

Perheeni ja talouteni kaikki jäsenet jakavat oman ajatusmaailmani, joten olen siten erittäin onnellisessa asemassa, josta on hyvä huudella. :)

Yltäkylläisyys, ilman kuria, aiheuttaa kuluja.
Juteltuani lapsellisen kaverin kanssa, tajusin seuraavan, itselleni täysin tuntematton ongelman. Se, että pesuhuoneen kaapissa on "rajattomasti" pyyhkeitä, aiheuttaa sen, että niitä saa jatkuvasti olla pesemässä. Samoin kuin se, että kaikkien vaatekaapista löytyy ylettömästi vaihtovaatteita. Koska pesulle mennessään tietää, että siellä on kaapissa kuiva ja puhdas pyyhe tarjolla, ei ole mitään väliä, mihin käyttämänsä pyyhkeen unohtaa kuivauksen jälkeen. Josta tietenkin seuraa se, että pyyhkeet jää mahdollisesti jopa märkinä möykkyinä, mihin milloinkin.
Jos jokaiselle asukkaalle olisi tarjolla vain yksi ja nimetty pyyhe, tieto tästä pakottaisi käyttäjän automaattisesti palauttamaan, kerran käytetyn, pyyhkeen tunnettuun paikkaan kuivumaan. Järjestely ei mitenkään poista mahdollisuutta pitää hyllyssä vieras- tai muita varapyyhkeitä. Sillä moisten käyttö ilman pakottavaa syytä, on tietenkin kielletty.

Mietin omien hyvien tapojeni syntyä, ja niin kauas kuin kykenin muistamaan, tekijät olivat suht yksinkertaiset. Pesulla käytiin vain saunalauantaisin, joka oli myös ainoa vaatteiden vaihtohetki. Lisäksi, uusi vaatekerta löytyi vaatehuoneesta, saunan läheisyydestä, joten pyyhe, joka myös ainoa ja henkilökohtainen, ei päässyt karkaamaan mihinkään.

Hey, I'm breathing
Hey, I'm bleeding
Hey, I'm screaming
©2000 Rob Zombie

Elämää ei työtä

Taloussanomissa oli juttu eläkevuoden hinnasta joka väitti, kuten monet muutkin eläkkeelle jäännin lykkäämistä haluavat jutut, että myöhäistämällä eläkkeelle jääntiä vuodella voittaa jopa 40kiloeuroa.
Mutta noissa kaikissa laskelmissa on omasta mielestäni virhe, koska ne ottavat laskuun mukaan myöhäistysvuoden palkan tai katsovat pelkkää kuukausieläkkeen summaa.

Tein jutun taulukosta jatketun version, joka laskee eläkkeellä kertyvän "ilmaisen" rahasumman määrän. (ilmaisella tarkoitan tässä nyt vastikkeetonta, sellaista josta hinta on jo valmiiksi työaikana maksettu)
Taulukossa on alleviivattuna suurin kertymä kuhunkin vuoteen mennessä, ja siitä näkee että vasta vuonna 2024, eli 12 vuoden eläkkeellä olon jälkeen, ensimmäisenkään vuoden eläkkeelle jäämis myöhästys jää kannattavaksi.

Taulukon viimeisen rivin, eli 68 vuoden iässä eläköityminen on vaihtoehdoista paras vasta kun sankari täyttää 84 vuotta. Ja silloinkin ero 63 vuotiaana eläköitymiseen on vaatimattomat 7%. Jos minulta kysytään tuo ei ole ylimääräisen 5 vuoden työskentelystä kelpo hinta.

Ja mikäli kuolo korjaa omansa kun mittariin tulee 70, mikä ei ole olleenkaan mahdoton ajatus, niin vaihtoehdot ovat joko; 8 nautittua oloneuvos vuotta ja 110ke korvausta tai mitättömät 2 vapaata vuotta ja 42ke. Kumman sinä otat?

all you have to do
is connect me.
I am waiting for it.
©2002 Aqua

Onnistus

Koin kaksi onnistumista tänään ja totesin haluavani kokea kolmannen.
Töissä kirjoitin artikkelin tekemästäni projektista ja ainakin omasta mielestäni siitä tuli aika hel*etin hyvä.
Illalla bilis-salilla onnistuin ainakin ajoittain pelaamaan ihan suht' kaunista peliä.
Niin tässä pössiksessä, äsken nähtyäni päivän ralli-extran tv:stä, tajusin haluavani testata kuinka hyvä olisin ajamaan autoa tosi lujaa. Tietenkin epäilen olevani siinäkin hyvä, sillä samaa fysiikkaa se on kuin biljardikin.
Ajolinjojen tiedän olevan jo kunnossa, sillä ajoittain tuolla ulkona ajaessa tulee ajettua sujuvasti, säännöistä huolimatta. Mutta tuolla ulkona minua jarruttaa tieto siitä että avoimilla teillä vastaan saattaa tulla mitä tahansa.

If you’re looking for devotion, talk to me
Come with your heart in your hands
Because my love is guaranteed
©1993 Robin S

Vaaleista paras

Sanovat että on taas vaalit tulossa, oikein kaksin kappalein. Ja siitä tulee ajankohtaiseksi ihmetellä; ketä se vaaliporno, jota äänestyksen loputtua tulee joka tuutista, palvelee?
Siis se spekulointi, joka syntyy siitä että tuloksia julkistetaan kitsaasti. "äänistä on nyt laskettu 5,8932%, joka on 0,02 yksikköä enemmän kuin äsken, johtoon nousi juuri hevonen, jolla ääniä on 15,996% lasketuista. Mutta koska laskematta on kokonaan vielä mm. uusimaa, eteläpohjanmaa ja pääkaupunkiseutu, jotka tunnetusti ovat ..."
Eikö olisi selkeästi helpompaa ja halvempaa jos laskijat saisivat laskea rauhassa koko yön. Tai öö, koska virka-ajan ulkopuolinen työ on kalliinpaa niin laskisivat seuraavan arkipäivän ajan niitä ääniä ja sitten sitä seuraavan arkipäivän aamuna kello 9, laskeva instanssi julkaisisi kerralla valmiin ja tarkastetun tuloksen.

Keskeneräisen laskennan julkaisussa iloa olisi ainoastaan, jos vielä äänestämättömät pystyisivät, pelottavan alustavan tuloksen nähdessään, äänestämään altavastaajaa. Mutta kun laskentaporno aloitetaan vasta kun kellään ei ole enää mitään vaikutusvaltaa laskentatulokseen.

Ainoa joka tässä härdellissä voittaa on mediayhtiöt. Kapitalistit siat.

I believe I'm gettin' dizzy
Help me now
©1990 ZZ Top

012012012012

Miten voi olla Turvallista, jos on sattuva tapaturma mennä Turvalleen?
-
NjetAnttila mainosti televisiossa; 'Monikäyttöisiä mattoja'. Myönnetään että moisia kankaan kappaleita voi pitää lattialla, käyttää pöytäliinana, ripustaa seinälle tai verhoksi, niihin voi kääriä ruumiin tai ulosheitetty isäntä voi terassilla kääriytyä siihen lämmittelemään. Matolla voi suojella auton tuulilasia jäätymästä tai niillä voi vuorata koirankopin. Mutta silti, en oikein usko että Antilla oli moiset käyttötavat mielessä, vai olikohan, vai kuka mitä hä?

Olitko se sinä?
Vai olinko se minä?
©1975 Sleepy Sleepers

Kyllä isi osaa

Ohitin tilanteen jossa nappula, noin 3v, rakensi pientä lumiukkoa isänsä avustuksella. Ukko oli vielä päätä vajaa, jota napero yritti saada pysymään ukon harteilla, mutta huonolla menestyksellä, pää kun aina kierähti ja putosi pois. Silloin isä puuttui peliin ja ottaessaan nyrkkinsä kokoisen pään lapselta, sanoi "Annas kun isä vähän auttaa". Sen jälkeen isi löi pään ukon harteille, samalla tuhoten koko lumirakennelman "ylävartalon". Ups. :)

The child inside,
its the child who lives
still in your eyes
ne ho ne ye he hiyo,
ne ho ne yehe ha
©1996 Qkumba Zoo