28.12.14

Vuoden vaihe

Ei kommentteja:
Joulun ja uuden vuoden rauhaisissa mainingeissa on tullut hieman yriteltyä ajatella kaikkea, elämästä ja kaikesta muusta sellaisesta. Todellakin siis yritelty, sillä ajatus poukkoilee, eikä saa mistään kiinni mitenkään tukevasti.

    Aatto pärjättiin vanhoissa merkeissä, aamulla sain, taas kerran, koristella isoveljen löytämän ja hakeman kuusen (joka oli aika style ja omastakin osuudestani olen melkoisen tyytyväinen; symmetrinen, uusi ja ro[u]hkea), jonka jälkeen vuorossa ainoa jouluteevee-perinteeni, eli Lumiukko. Illasta selvittiin ensimmäistä kertaa ilman (turhia) lahjoja, ei suklaata, eikä krääsää. Yksi ainoa 500g lahjapaketti, joka sekin jää lopulta takaisin antajansa ruokakomeroon. Vain lasten ja nuorten meteliä, elukoiden juoksemista ja suvun/perheen yhdessä olemista.

Koska viimeinen kolmekymppinen alkaa ensivuonna, olisi uusivuosi otollinen hetki järisyttäville lupauksille. Mutta koska lupaukset eikä muutokset ei ole mun juttu, niin se siitä. :)

Ainoa muutos jonka sain aikaan, on kosmeettinen, eli taustateeman drastinen 'päivitys' vahvan tunteellisesta punaisesta kliiniseen mustaan. Toivottavasti kyseinen sävy ei tuo juttuihin synkkyyttä, vaan jonkinlaista asiallisuutta.

Ho Ho Ho

19.12.14

Siison

Ei kommentteja:
Kaiken tämän *****ellisuuden vallassa: Hyvää joulua sinulle. o7
Only you,
.. This song is for you, filled with gratitude
and love
©1974 The Stylistics

12.12.14

Lutvaa

Ei kommentteja:
Seuraava tarina, ei ehkä toimi näin kirjoituksena erityisen mahtavasti, mutta kuvittele, että kerron tätä sinulle perjantai-tuopillisen ääressä, livenä. Tuskin se niin hankalaa, onhan itsellänikin tässä tuoppi edessäni.

Liittyen vanhaan edelliseen, asioilla on tapana lutviutua, edelleen.
Asun ja työskentelen "lähiössä", "kaukana" keskustasta, jossa käyn vain harvoin ja syystä. Jokin aika sitten tuli tarve noutaa yksi avain, sieltä keskustasta, toimisto-aikoina, jolloin olen itsekin töissä, tietenkin. Keskellä päivää siellä käyminen, näin autottomana, söisi vähintään tunnin, plus kaikki se aika joka vietetään perillä tekemässä jotain ylimääräistä. Joten sellaisen ajan tuhlaaminen työpäivästä, ihan vain yhden asian takia ei sovi ajankäyttöajatusmaailmaani, varsinkin näin, kun töissä on yllinkyllin mukamas parempaakin tekemistä.
Mutta sitten, ns. normaalissa suunnitelmassani, hakuhaarukkaan osui käyminen kotikotona, tarkoittaen tietenkin perjantaita, jolloin työt lopetetaan ajoissa kesken, hakeakseni samasta keskustasta vuokra-ajoneuvon liikkumiseeni. Eli kyseisen avaimen noutaminen onnistui näppärästi, melkein jopa ohimennen.

Käytön jälkeen, avaimen palautus samaan paikkaan antoi odottaa itseään, koska yritin taas keksiä mahdollisimman sopivaa hetkeä käydä uudestaan keskustassa.
Sivujuonteena ja toisena "ongelmana" oli suunnitelmani joululomaisesta kotikoto-reissun järjestämisestä. Siihen tarkoitukseen ehdin jo vuokrata ajoneuvoa tyyriisti kahden viikon lomailuun. Siten aikataulutettu reissuun lähtö meinasi olla liian myöhään, avaimen seuraavan käyttäjän tarpeeseen. Joten paine tuhlata tunti kesken päivän alkoi nousta pintaan.
Yllättäen, ensiviikolle syntyi ylimääräinen tarve lainata kulkuneuvo yhdeksi päiväksi, pääkaupunkiseudulla vierailemiseen. Tämä uusi järjestely mahdollisti samalla sen, että isommat joululahjat ja lemmikit siirtyvät kotikotoon sillä reissulla, mahdollistaen oman lomailuun siirtymisen käyttäen julkisia kulkineita. Tämän seuraus on myös se, että lomasta saadaan melkein viikkoa pidempi, koska se ei maksa mitään ekstraa (kun laina-aika-maksuperusteinen lomavuokra-auto voitiin peruuttaa).
Tosin tämä yhden päivän kulkuneuvo hankitaan muualta kuin keskustasta, joten avaimen palautusta sekään ei helpota.
Ja koko kombon viimeisimpänä niittinä, lopullinen lutviutus tapahtui eilen, kun avaimen "keskustalainen" vastaanottaja ilmestyi, muilla asioillaan, omaan "työmaaruokalaani" lounaalle, joten onnistuin pääsemään eroon siitäkin, ihan vain vierailemalla viereisessä pöydässä. :=)
Sing a song and
have some fun
When all the work
is done.
©1997 Captain Jack

7.12.14

Vihreät nietokset

Ei kommentteja:
Olen aina sanonut kaikille, myös itselleni, etten ole talvipyöräilijä. Tänään tuolla ulkona, yhdellä kolmekymppisellä, ohittaessani oheisen maiseman, yhtäkkiä tajusin että jeesus, sehän on Joulukuu ja kohta jo puolessa välissä; mutta täällä sitä kierretään, vehreissä maisemissa edelleen.
Vaikka säistä puhuminen on vähän noloa, sallin sortumisen silti - tämän kerran. Jotenkin tajutonta on tämä, että tänne asti on ollut maa puhdas lumesta, vain paria yksittäistä päivää lukuunottamatta. Ja nekin pari kevyt lumista arkipäivää, jotka ovat olleet, ovat osuneet niihin päiviin, kun työmatkaa ei ole alunperinkään ollut tarkoitus tehdä kahden pyörän päällä, johtuen muista siirtymisaikatauluista. Joten melkein voisi sanoa, että toistaiseksi talvi ei ole estänyt ajeluitani. Toisin kuin viime- ja edellisvuonna, jolloin kaudet loppuivat lokakuussa, toinen loppu- ja toinen alkupuolella. Onhan tuo tahti kesän jälkeen romahtanut, mutta se on eri juttu :)
Pitää myöntää, että tänään "onneksi" oli kevyenväylän pinta jo ajoittain sen verran jäinen, että lupaukseni lopettaa liukkaisiin -hetki saattaa olla jo lähellä.
Paitsi, että ennuste hoveroi näemmä jouluun asti positiivisen nollan pinnassa. :/ Comme ci, comme ça..
On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
©1901 Joukahainen

1.12.14

Tulevaisuus tunnelissa

Ei kommentteja:
Seurasin linkkiä taas yhteen propaganda-juttuun rantatunnelista, jossa todetaan:
"Tampereella tunnelilla on myös paljon vastustajia, mutta Martti uskoo, että aikaa myöten vastustus vaimenee."

No siis tietenkin vaimenee. Eihän sitä ole mitään varsinaista järkeä vastustaa enää tässä/siinä vaiheessa, kun paskat on jo housuissa.
Rakentamista ei lopeteta tähän. Kukaan ei sitä osta ja vie pois. Tai keksi sille jotain muuta käyttöä.

Yleisönosasto-kirjoituksia voi edelleen jatkaa, koska rahaa se varmasti syö ja aiheuttaa ongelmia vielä valmistuttuaankin huomattavasti enemmän kuin nykyinen tie maan pinnalla, mutta se nyt vaan on voi-voi.

Vastustajat joutuvat/saavat käyttää tunnelia siinä missä muutkin alueen ihmeiset, mutta he vain muistavat aina sinne ajaessaan kirota päätöksen sallineet kusip**t helve**iin, ja lupaavat olla äänestämättä moisia pettureita enää ensi kerralla.

Enemmänkin/viimeistään tässä vaiheessa pitäisi energia siirtää sen metron vastustukseen, raiteita kun ei ole vielä maahan lyöty eikä vaunuja ostettu.

Ja syvällä

21.11.14

Tunnel(m)issa

Ei kommentteja:
Outo feelis.

Kahteltuani juutuubissa tuoreimman cyaniden jakson, teki mieli jotain tuttua, joten valitsin Liked Videos kohdan, josta ensimmäisenä vastaan tuli Margaret Berger, joka iski heti kovaa. Joka iski heti ja kovaa. Iski kovaa. Vaati useamman repeatin ennenkuin päästiin eteenpäin. - Mahtavat biisit paranee entisestään, kun niitä ei hetkeen kuule. Ja tämän jälkeen tauko pitää korvata toistolla. Ja VOLUUMILLä.

Sitten, retroperjantain hengessä, jatkettiinkin listalla kohti Nenaa ja Wildea, josta eteenpäin päästiin tuubin oman mixilistan johdolla, molempien neitien omien hittien avulla. (Tuubia ei nykyään oikeastaan voi käyttää playlistin kuunteluun, kun paskat välimainokset vaativat läsnäoloa skipin lähettyvillä. Mutta tänään, tunnelmissa, jaksoi tätäkin, hetken.)
Mixlistaan mahtui väliin myös pakollinen A-Ha, joka varmasti uppoaa useammallekin tyttöselle. :)

Born to be wildin kohdalla oltiinkin jo niin syvällä, että ei enää pärjätty kuivin silmin. Joten piti siirtyä saunaan kastelemaan muutkin paikat, ennenkuin kukaan huomaa mitään.

Normaalisti mahtavat 80s hitit nostavat ihoni kananlihalle, mutta tälläkertaa, jostain syystä, vaikutusalue oli syvemmällä "pinnan alla", I don't know.
I even painted my toenails for you
©2010 Lena

17.11.14

blatantti sponssi

Ei kommentteja:
Tiedän että product placementtiä käytetään hyvinkin paljon, mutta viime aikoina on vastaan tullut häiritsevän paljon mikkisoftan sellaista. Ja kun ne ovat vielä jotenkin niin to-the-face, että se saa omat niskakarvani pystyyn.
Ohjelmassa, jossa tabletilta näytetään toiselle jotain, oli sitten yksittäisiä kuvia, rikosrekisteriä tms. niin otos alkaa sillä, että 8:n metron starttimenu-uita esitellään katsojalle pidenpään kuin itse pihviä.
Viimeisin case näkyi juuri äsken Havaii 5-0 sarjassa, jossa kytät rikospaikalla ihan suoraan sanoivat "Lataa kuvat sky-draiviin toisten nähtäväksi" ja sitten kuvassa näytetään kuinka valikosta valitaan ko. skydrive-sharetus. rr

Piilomainonta ei minua haittaa, mutta kun mainostus ylittää tonttinsa jatai muuttuu osaksi scriptiä, ollaan väärällä alueella.

buy buy

1.11.14

o' 'ell t'e 'orror

Ei kommentteja:
Taisi lopultakin selvitä miksi en ole koskaan pitänyt kauhuleffoista. Pelottaviksi niitä en ole kokenut koskaan, ja ehkä sen seurauksena, niihin ei ole jäänyt mitään muuta mielenkintoista, miksi olisin niitä halunnut katsoa. Mutta tuoreessa Idea Channelin jaksossa Mike antaa uuden ja myös sopivan selityksen että "kauhu on sosiaalista". Ja kuten olette ehkä jo huomanneet, minä en ole - sosiaalinen. MOT.
Vielä kun tulisi vastaan selitys, joka sopii Gansterileffoihin.
There is always something to be afraid of.
© Mike @6:58

24.10.14

Haiseva suositus

Ei kommentteja:
Lähes jokaisessa "kosmetiikkatuote"mainoksessa mainitaan jotain vastaavaa kuten: "92% käyttäjistä suosittelisi tuotetta ystävilleen.*" Kyseisen kaltainen lukema on suhteellisen merkityksetön. Kertovampi tuotteesta olisi tieto, moniko tuotetta kokeilleista on ryhtynyt käyttäjiksi.
Toisaalta, on myös vähän kyseenalaista, miksi tuo alkuperäinen luku on jotain muuta kuin 100. Miksi tuotteella on käyttäjiä, jotka eivät ole siihen tyytyväisiä.
Addiktio, jonka tunnistavat, mutta tietävät, että se ei ole hyväksi?

--

Jos pierettää, esim. töissä, lienee kaikille mukavampi, jos pieraisee jo käytävän puolella, ennenkuin menee sisälle pieneen neukkariin. Mutta toimiiko tuo myös silloin kun on menossa vessaan? Eli onko parempi pieraista käytävässä, jossa tuhnulla on enemmän tilaa kadota saharaan, kuin vasta pienen wc:n puolella, jossa haju joutuu väkisin omaan nenään, ennen pakenemistaan tästä maailmasta.

En se minä ollut.

4.10.14

17qz

Ei kommentteja:
Netissä on liikkunut vahvasti julkisuutta saanut uutinen, 7:n, Z:n ja Q:n viivojen paluusta, jonka siten jouduin itsekin lukemaan jossain välissä. Ei siinä sinänsä mitään, tervetuloa takaisin järki.
Mutta eilen 'iltatoimia' tehdessäni, yht'äkkiä päässäni tajusin yhden lauseen, joka siinä uutisessa oli selittämässä aiempaa päätöstä niiden poistosta.

"Silloin pyrittiin sujuvoittamaan käsin kirjoittamista, ettei kynää tarvitsisi niin usein nostaa ja palata takaisin kirjoitettuun tekstiin."

Siis, hetkinen!
Sujuvoitettiin kirjoittamista poistamalla viiva Z ja Q kirjaimista??? Suomessa!

Kuinkahan monen millisekunnin ajansäästö tuolla oletettiin syntyvän esim. nelisivuisen äidinkielen aineen kirjoitukseen.


ps. Onko kiinalaisilla versiot kaunolle, tikuille ja tekstaukselle?

Mário Zagallo valmensi Brasilian jalkapallojoukkuetta 1970.

29.9.14

Perintötoimisto

2 kommenttia:
Perinnöllisiin asioihin liittyen, totesin jokin aika sitten että: "En kaipaa rahaa, haluan maata."
Lausahdus on totta myös isommalta maailman katsannolliselta kantilta. Vaikka tietysti rahasta pidänkin ja sitä yritän mahdollisimman paljon haalia. Ajatus tämän 'ahneuden' takana on se, että mahdollisimman aikaisin voisi lopettaa rahan haalimisen ja vain maata.
Yksi tähän laiskan miehen haaveeseen sopiva mielikuva on tietenkin pysyvä paluu kotiin, vanhempien (entisille) maille, potkimaan mättäitä ja katselemaan pelloilla pyöriviä (naapureita/) maalaisyrittäjiä. Tämä tavallaan vaatisi sen, että kaikesta jaettavaksi jäävästä mammonasta, likvidit varat annetaan enemmän tarvitseville, jotta maa voi jäädä minulle, tai edes osa siitä.

Yhtään tässä haluamatta kuullostaa hätäiseltä tai toivovan aikaista perinnön jakoa. Enhän vielä ole edes siinä pisteessä, että voisin jäädä maahan makamaan. Perintö ei sitä mahdollista. Paitsi jos jostain ilmestyy se kuuluisa amerikansetä..


Bring in the deneuralaizer

24.9.14

Ilman sähköä ilmasta

Ei kommentteja:
Ohitin eilen Tampereen Sähkölaitoksen jonkin toimistorakennuksen?, jonka katolla oli tuulimylly jauhamassa sähköä. Ensimmäinen mieleeni tuleva ajatukseni oli että; jopa sähkölaitoksella itse ovat sitä mieltä, että ei kannata maksaa sähköstä toimittajalle, kun sitä voi myös ilmaiseksi jauhaa omin toimin..

Mutta ei taida parvekkeella moinen pyöriä kovin tehokkaasti? Itäsuunnasta ei aurinkokaan..

On sentään enää 3kk Jouluun! - mihin se vuosi meni?

Vastusmittari

13.9.14

Kostuuko?

Ei kommentteja:
Kasvoin naperona metsässä, tai metsän laidassa, mutta siis kuivalla maalla kumminkin. Kylästä löytyi kyllä pari pientä uimalammia, mutta niissä käytiin to-del-la harvoin. Poislukien ne pari kesää, kun kävin uimakoulussa - oppimatta mitään.

Näinpä en muista, että olisin pienempänä koskaan haaveissani piirtänyt tulevaisuuden tupaani tai edes kesämökkiäni järven rantaan. Olivat useiten (todella hyvin sisus- ja varustettuja) piilopirttejä metsän siimeksessä näkymättömissä muilta ihmisiltä.

Mutta sittemmin Tampereelle muutettuani, asuntoni ikkunoista ei vielä vettä näy, kuin sateella, mutta muuten tässä pitäjässä nuo vesistöt ovat kovin läsnä. Varsinkin näin lumettomaan aikaan, tulee lähes päivittäin kuljettua, joko toisen noista isoista järvistä tai vähintään tuollaisen pienemmän (joskin kotikylän lampea isomman) järven rantaa. Ja tämän painostuksen seurauksena olen 'oppinut' siirtämään moisen vesiesteen myös osaksi tulevaisuuden haaveita.

Vaikken ui tahi kalasta, enkä suunnittele aloittavani, voin hyvinkin kuvitella itseni istumassa päivät pääksytysten saunamökin terassilla, katsellen "ulapalle", kuten kuvassa. Edelleen sentään vielä jossain, piilopirtin omaisesti, ohikulkijoiden katseilta varjossa.

Freedom; No Freedom
Change; No Change
©1988 J.M.Jarre

24.8.14

Tohtori

Ei kommentteja:
WHO

Always take a banana to a party, Rose: bananas are good!

22.8.14

Asiaa?

1 kommentti:
Lähtiessäni ulos, aamulla töihin, illalla pyörälenkille tai muuten, tapaan sanoa kissalleni hei-hei ja monesti vielä perään, että kuinka kauan on tarkoitukseni olla poissa. EOS ymmärtääkö eläin tuota, mutta aika usein tuo ainakin osaa olla ikkunassa odottamassa paluutani.
Livin' a lie,
tell me why I run and hide.
© 2001 Milk Inc.

16.8.14

\o/

1 kommentti:
Joskun kun lopulta pääsee eroon rankasta puhelin-palaverista, tekeisi mieli painaa tuota nappia. Mutta ei se kannata, sillä siitä joutuisi ojaan..

On sentään lauantai.

2.8.14

Neulapistoa rannassa

Ei kommentteja:
Silloin tällöin tullee ohikullkeissa mielleeni, notta.
Jos tuo Tampereen korkea ylpeys, sijaitsisisi etelänpuoleisen järven rannalla, tämän pohjoisen sijaan, niin olisiko sen nimi Pyhänpistin?


I am sailing

26.7.14

Jhupiter

Ei kommentteja:
Väliin kaupallinen postaus.

Jupiter peili, 3D-säädettävä. Saatavilla ainakin prismoista, noin 9,95.
Älä vahingossakaan osta, paitsi jos haluat lahjoittaa vihamiehellesi.

3D on hip-sana, ja ilmeisesti pallonivel peilin takapuolelle antaa mahdollisuuden käyttää moista. Mutta kyseinen nivel on prseestä, jos sen kiristää tiukaksi pieni ruuvi uppoaa heppoiseen muoviin suunnittelemattomasti, ja siitä huolimatta, kiristetty säätö vääntyy pienen ajon jälkeen takaisin keskustaan, tai jonnekin. Tämä yhdessä sen kanssa, että peilin lasi on niin mitättömästi kupera, että siitä näkyvään kuvaan ei mahdu kuin yksi kivi, jos sattuu olen aivan oikeassa suunnassa, ei toimi.

"Jouduin" itse ostamaan, kun edellinen kolmen euron halpapeilin varsi katkesi tärinään muutaman kuukauden ajon jälkeen, eikä kahdessa edellisessä testaamassani kaupassa sillä hetkellä ollut vaihtoehtoja tarjolla. Edes Motonetissä, josta olin alunperin entisen hankkinut. Joka muuten yllättävän hyvä, peili oli pyöreä ja paljon pienenpi kuin jupiterin pisara-malli, mutta silti siitä näki "kaiken". Peili tärisi hiekkatiellä, mutta tästä huolimatta se sentään säilytti suuntimansa.

Kyseisen jupiterin, asensin kaupan pihalla, säädin ja kiroilin koko 5km matkan kotiin. Kotona irroitin ja kokeilin josko hommaa olisi voinut taivuttaa vähän järkevämmäksi. Ei voinut, laite tuhoutui, mutta ei tule ikävä. Paitsi sitä 10 euroa, jonka se söi.
Mirror Mirror
(lie to me)
show me what I wanna see
©2000 M2M

22.7.14

Yllättävän keskisuuri

Ei kommentteja:
Elämän Suuria pieniä iloja.

Illan pyörälenkin paluumatkalla, vaikka lyhyen puoleinen, päätin jostain syystä "palkita" itseäni jäätelöllä. Normaalisti moinen on tapana ollut, vain vähän pidempien, lenkkien kunniaksi ostaa.
Toinen yllättävä epätavallisuus oli, että normaalisti tuolla reitillä käyttämäni siwan sijaan meninkin nyt läheiselle abclle. Etukäteen jo "pelkäsin" että tuutin hinnassa se tulee näkymään, mutta menköön nyt tämän kerran. Ja olivathan nuo, melkein parikymmentä senttiä kalliimpia, kuin oikeassa kaupassa. Kostoksi, valitsin jotain ennen maistamatonta.
Lisäksi, kassalla myyjäjuippi utelee, että otatkos kahvin tuon jäätelön kanssa? Helteellä on hyvä juoda. Yllytys oli niin paha, ja sopi omiin arvuutteluihin, joita jo sisääntullessa olin miettinyt, että ottaisko sittenkin kahvin ja pullan kun tänne on kerran tultu. Joten, otin sitten kaikki.

Siinä sitten rauhassa, nautiskelin, yllättävän hyvän pullan, monimakuisen jäätelön ja ei-ollenkaan-huonon kahvin, ilmastoidussa sisätilassa. nam.
Kesälompakossani kun oli yksi ainoa kolikko, euro, ajattelin lahjoittaa senkin hyväntekeväisyyteen, pois taskusta kolisemasta, ja lähtiessäni lykkäsin sen rayn koneeseen. Koskakohan viimeksi sellaisia on tullut käytettyä? Anyways. Ei tullut lahjoitusta, vaan minuuttia myöhemmin kone ulostaa 6 euroa takaisin, lompakkoon pistettäväksi.

Lopputulos; Valitsemalla tämän kerran kalliimman vaihtoehdon, sainkin paljon enemmän, ja alle eurolla. :D

Tampere: voimassa seuraava varoitus: hellevaroitus. Katso koko Suomen varoitukset »

20.7.14

hyss

2 kommenttia:
"Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään."
Olen, noin viimeisen vuoden, yrittänyt seurata ylläolevaa ohjetta.
Mutta tuntuu, että ohje on vienyt sosiaalisesti rajoittuneen ihmisen viimeisenkin 'aseen' osallistumiseen. Ja tämän seurauksena "syrjäydyn" hiljaisesti huomaamattomaksi nurkkaan. Menen pois.
Your damned if you do, damned if you don't.
©1990 Bart Simpson

14.7.14

Säännöllisesti

Ei kommentteja:
LBogin anonymiteetin suojassa, voin sanoa seuraavan ääneen.

Hetki sitten taas yksistä punaisista pyörällä läpi ajaen, joihin edellä ajanut pysähtyi, ajattelin "selitystä" kuvaamaan liikennekäyttäytymistäni. Paras keksimäni vaihtoehto oli että: Noudatan liikennesääntöjä tilanteen salliessa.
Vaikkakin, liikennesääntöjen noudattaminen on takaraivossa tietynlainen perusarvo, se ei ole niin vahva, että tuo lause olisi toisinpäin, muodossa Rikon liikennesääntöjä vain tilanteen salliessa, joskin noin päin se voisi teknisesti olla parempi (ja toimivampi, jos poliisille pitää selittää).

Käytännössä ohjenuorani on sujuvuus. Tarkoittaen sitä, että menen mistä ja milloin vain, jos se on minulle sopiva vaihtoehto, eikä se häiritse muita, aiheuta paniikkia tai vaaratilanteita. Ja tämä pohjautuu siihen oletukseen, että autoilijat noudattavat omia sääntöjään. Joskin lähes aina varaudun myös siihen, että ne eivät noudata. Sujuvuuteni toimii myös toisinpäin, eli rauhallisesti polkiessani viiton ylikohteliaat autoilijat menemään ensin, jos heillä on siihen valmis liikemomentti.

Lainkuuliaisuuden perusarvo ilmenee tilanteissa, joissa on mahdollisuus esiintyä esimerkkinä pikkutenaville. Eli selkeästi alaikäisten naperoiden välittömässä läheisyydessä, vältän pienehköjäkin rikkeitä. Sillä tapaani liikkua ei pidä kopioida, ennenkuin tajuaa miten liikenne ylipäätään toimii ja osaa itse tehdä omat päätöksensä kaikista tekemisiensä mahdollisista riskeitä. :)

Muun kevyen liikenteen kanssa sujuvuusperiaate on sitä, että se väistää kummalle se on helpompaa tai kumpi sitten sattuu ensin huomaamaan. Sujuvuus on myös sitä, että jos muiden ohitus näyttää mahdolliselta ilman kellolla pelottelua, jätän soittamatta. Sillä monesti ihmisillä, varsinkin porukassa ollessaan, on tapana hyppiä satunnaisiin suuntiin kuullessaan soittokellon, jolloin se pyöräilijän mentävä aukko, jossain välissä, katoaa.
Se että kevyenliikenteen väylällä kulkee muitakin, ei pitäisi tulla kellekkään yllätyksenä. Jos tulee, niin kukin saa itse miettiä omaa käyttäytymistään.
Hey, let's be careful out there.
©Sergeant Phil Esterhaus

4.7.14

Mun

Ei kommentteja:
Kuten mainitsin, aurinko on kiva, ja sen jättämä visuaalinen puoli. Fyysinen kutitus onkin sitten eri juttu.

Kun kesä on alkanut rauhallisen auringon kanssa, ei suojakertointen käyttö ole ollut vielä, yleisesti ottaen, tarpeellista. Paitsi sitten silloin kun pilvet ovat "yllättäin" pysyneet suurimman osan päivästä poissa, tulee jälkikäteen huomanneeksi, että päivä olikin "kaunis".

"Onneksi" loma on nyt ohi, ja ensi viikolla pääsee kuumempaa päivänvaloa piiloon hiljaisen toimiston sisätiloihin.

-- Edit: myöhemmin.
Toimistotilat ei auta, jos siellä ei ole jatkuvasti. Viikko/kaksi kyseisen kuvan jälkeen väritys oli toisinpäin. Niska, johon rasvakäsi oli ulottunut oli vaalea, mutta koko muu selkä tulipunainen. Aikaisempi niskan kutitus oli vain pieni harmi, verrattuna siihen yhden vuorokauden kestäneeseen tuskaan, joka värin kypsyessä oikeaan pisteeseen aiheutti. #% Opimpa pitämään paidan päälläni.


Mun mum mun i mun i mun mammani

16.5.14

Sun

Ei kommentteja:
Tässä tunti sitten poistuessani kaupungista "beachiltä" ja auringon melkeinpä vasta lopulta näyttäessäään itseään päiväisen pilviverhon takaa, huomasin ja vasta oikeasti tajusin todellakin sen, kuinka paljon pidän auringosta.
En niinkään lämmöstä, vaan enemmän sen visuaalisesta puolesta.
Toki lämpökin on mukavaa, tietyissä rajoissa, mutta siinä itsessään ei ole mitään kaunista.
Yllä oleva kuva voitti vaihtoehdon meluisasta ja täpötäydestä baarista. Eikä kaduta kyllä yhtään; whose width me?

Stop copying me

4.5.14

Tekninen isoisä

Ei kommentteja:
Sunnuntain päätteeksi rauhotuin kuunnellen Avaruusromua. Tunnelman tehostamiseksi sammutin huoneen valot. Tällöin, kellon virkaa hoitavan, puhelimen tekstin valo loisti silmiinpistävästi ja näytti päivämäärää, joka muistutti, että tulevalla viikolla on jälleen syntymäpäiväni.
Vuosissa ei pysy mukana, kun peruskouluiän jälkeen syntymäpäiviä on, juhlimalla juhlittu, vain ehkä jos kerran tai pari.
Pakollisen tarkistuslaskennan jälkeen totesin, että 40 on jo merkittävästi lähempänä kuin aikoinaan ohitettu 30. Ja tämän toteamisen seurauksena, välittömästi iski jokin, jonka paras kuvaus taitaisi olla kolmekympinkriisi.

Yksi tätä 'pelkoa' tukeva laskenta-ajatus kertoi, että ikäni puolesta voisin olla jo jopa isoisä, ilman että jälkeläisiä olisi edes pitänyt tehdä alaikäisenä. Mutta.

Lapset aside, mitä muuta älykästä tässä maailmassa pitäisi saada aikaan? Monen ihmisen määritelmän mukaan en ole vielä edes elänyt, nähnyt maailmaa, jättänyt jälkeä, yms. Ei elämässäni mitään erityistä vikaa ole mielestäni ollut, vaikka se ehkä vähän turhan rauhallista onkin ollut. Ja jotkin tekemättä jääneet asiat saattavat erinevin määrin kaduttaa. Mutta kokonaisuutena, ihan menettelevää, oletan.

Edelleen odotan, kuinka tulevaisuus muuttaa kaiken vielä paremmaksi, jollain taikaiskulla.

The most important thing a father can do for his children is to love their mother.

26.4.14

Rak-kauden Wap-pura-Dio

Ei kommentteja:
On Se.
Amatöörimäisiä juontoja, huonoa musiikkia, paskoja juttuja. Mutta silti sitä on ihan pakko kuunnella, koko sen ajan, mitä sitä on tarjolla, enimmäkseen. Ja nauraa mukana, fiilistellä lauluja ja ..
Piristävää vaihtelua arkihaasteeseen.
Onhan tämä sentään vain kerran joka vuosi. WAPPPU

"Virolaisena ja kahdeksankymppisenä"

20.4.14

Punaiset päivät

Ei kommentteja:
Pääsiäisviikonlopun johdosta/vuoksi kotikotona rauhoittumassa.
--
Näpylöidessäni puhelintani erään kerran, isäni huomasi tämän ja kysyi: "Mitä viestejä sinne taas?" Äiti heitti tähän että: "Tytöt kyselee, että koska tulet takaisin?" Isä puolestaan, ollenkaan yrittämättä olla hauska, vastasi tähän kysymykseen itse suoraan, sanoen "Heti kun punaiset päivät loppuu.". Tämä ei varmastikkaan tajunnut lauseensa potentiaalia (huutoon) keskustelussa naisten kanssa. :)
--
Koko sunnuntaipäivä oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivästä, kun pelkkä oleilu alkoi väsyttää, lähdin pienelle rauhalliselle kävelylle. Mielenkiinnosta käynnistämäni SportsTracker näytti liikkuessani vauhdiksi 2.0km/h, joten kävely ei varsinaisesti ollut mitään tehourheilua, vaan sellaista mukavaa liikehtimistä, jota mielelläni harrastan.
Talossa oli aamupäivästä piipahtanut vierailulla sukulais-jälkikasvu-tenava, joten olin edelleen hieman vaikutuksen alaisena. Ja rauhan hetkellä vähäiset ajatukset harhailevat missä milloinkin, ja siksi onnistuin laskemaan tämän, halukkuuteni hiippailla ehtimättä minnekään, yhdeksi merkiksi siitä, että olisin hyvä isä. =I Rauhallinen tassuttelu tahtiin, jossa alle metrinkin mittainen kaveri pysyy mukana, ei näytä siltä taidolta, jonka kaupungilla kulkevat (huonot) vanhemmat hallitsevat.
Lick it up
©1983 Kiss

12.4.14

<span>Atte NT ion</span>

Ei kommentteja:
Muutama vuosi sitten hankin pelikonsolin. Peli-intoa riitti ehkä noin vuoden ja sitten laite makasi hyllyllä. Kunnes päätin antaa laitteen parempaan kotiin.

Jossain välissä hankin myös darts-taulun. Siihen heitin tikkoja suhteellisen aktiivisesti, kunnes kehityskäyrä eteni laaksoon ja pisteeseen, jonka jälkeen lisää oppiminen vaati entistä enemmän harjoittelua. Siihenkään en ole pariin vuoteen mainittavasti edes koskenut.

Edellisvuonna yritin aloittaa semiaktiivisen biljardin harrastuksen (en nollasta, tätä oli harrastettu aikaisemmin, kun silloisella työpaikalla oli siihen pöytä) mutta tämäkin lopahti siihen, kun kehitys/harjoitusaika -suhde putosi liian pieneksi.

Webbiharrasteprojektini, jota viimeksi tein kunnolla joululomalla, on nyt ollut tauolla (ilmeisesti koska) kun nykytyöpaikalla kuluu koko päivä (lyhennetyn sijaan) ei kotona tule pahemmin koneeseen koskettua, edes näin viikonloppuisin. Eikä tähän blogiin. Kun useimmat pienemmät netistä-tarkastus-jutut tulee tehtyä "äly"puhelimen ruudulta, läppärille siirtymisen sijaan. Eikä sillä laitteella, tietenkään, voi kirjoittaa mitään google-hakua pidempää.
People make it
look so easy, connecting
with another human being.
It's like no one
told them it's the
hardest thing in the world.
©Dexter Morgan

22.3.14

Tahotonta

Ei kommentteja:
Tämä olisi uutiskritiikki-juttu, mutta koska se on enemmistönä kuollut niin "valitan" tänne.
Erinäisen ketjun kautta päädyin mbnetin "uutiseen" otsikolla "Näin youtuben erikoisjoukot vahtivat ei toivottua sisältöä". Odotus jutun lukemisesta oli saada vastaus kysymykseen MITEN, jota otsikon NÄIN hieman antoi ymmärtää. Mutta kaikkea muuta, ei siinä kerrottu yhtään että miten, vain kevyesti se, että millaisen porukan toimesta.
Myönnetään että uutisseurantakokomukseni on pieni, mutta koska en muistaakseni aiemmin ollut törmännnyt mbnetin sortuneen tuohon "Näin blaa blaa.." / "Katso kuvat" -uutisointiin, järkytys ensikokemuksesta oli suuri.

Masentuneena poistuin "uutisesta" mbnetin etusivulle, katsomaan josko siellä olisi jotain parempaa, kun en tietokone-uutisia ole seurannut aikoihin. Niin eikös etusivulla ole linkki samaan youtube juttuun, mutta nyt otsikolla: "200 tahoa vahtii youtuben sisältöä." Koska jutussa itsessään määrästä oli kerrottu että se on "noin 200 henkilön ja organisaation erikoisjoukko" ja "joukossa on noin 10 erilaista valtion laitosta", otsikkoon tehty lyhennys on mielestäni anteeksiantamaton. Taho voi joissain tilanteissa tarkoittaa yhtä henkilöä, mutta oletuksena se kyllä on mielestäni jokin elin/organisaatio/tms.
Plus, juttuun linkattu verge (ja wsj) myös kertovat tarkemman kuulloisesti että "the vast majority are individuals who spend a lot of time flagging videos" ja "Fewer than 10 participants are government agencies or non-governmental organizations".

Vaikka sillä ei mitään seurausta olisi ollutkaan, olin niin valmis kommentoimaan tätä kokemaani vääryyttä mbnetin uutiseen, mutta kun siat vaativat kommentointiin rekisteröinnin $#%

Jopa vähäinen uutis/netti-seurantani vähenee tällä kokemuksella vielä entisestään. Haluaisin kyllä, jossain määrin, tietää mitä ympärilläni tapahtuu, mutta kun siihen ei anneta mahdollisuutta.
Let's get, let's get, let's get, let's get
rocked
©1992 Def Leppard

15.3.14

Kunnolla

Ei kommentteja:
Olin päivällä, vuodenaikaan nähden pitkällä, pyöräreissulla kylmässä vastatuulessa. Kotiuduttuani ja lämmittyäni suihkussa, söin reilun, enkä yhtään hullumman, päivällisen. Siitä on nyt jo hyvin yli kolme tuntia, ja edelleen olo on "väsynyt mutta onnellinen". Vaikka tämä tavallaan onkin mukava ja raukea olo, en ole silti ihan varma pidänkö tästä.
Tuntuu että koko ruumis on väsynyt enkä vain minä. Jotenkin se raukeus, joka seuraa pelkkää kunnollista saunassa käyntiä on ystävällisempi. Vaikka sekin vie voimat ja lämmittää sisältä, siitä puuttuu tämä fyysinen väsymys.

Odotan sinulta enemmän kuin muilta.

15.2.14

Onn Ellis uudet

Ei kommentteja:
Bittien maailmassa kiertää 14 onnellisuuden merkkiä, joten katsahdetaan, miten miehen käy.

1. Haluat jakaa onnellisuutesi muiden kanssa +
Haluan kyllä, mutta jaanko, en. Tämä noin niinkuin yleisesti ottaen, pieniä asioita jaan kyllä tilaisuuksien mukaan. Mutta siis, ns. oikeita onnellisuuksia haluaisin jakaa vain oikean ystävän kanssa. Ja ystävä ongelmasta on joskus aikaisemminkin mainittu.

2. Et murehdi pikkuseikkoja +
Kyllä ja ei. Tavallaan myös murehdin asioita, mutta loppujen lopuksi en kuitenkaan. Go(ing) with the flow.
Itseasiassa tuosta voi ottaa pois sanan pikku ja vastaus on silti sama. Kylä se siitä.

3. ...mutta arvostat pieniä asioita elämässäsi +
Tämän, ainakin kuvittelen olevan totta. Vaikka varmasti pidän joitain sellaisia pieniä asioita itsestäänselvyytenä, jotka eivät isommassa kuvassa olisi. Eli..
btw. porsaanreikä, mikä sanoo että arvostus vaatii arvokkaaksi arvostamista. Eikö se ole arvostusta että arvostan jotain mitättömän pennin verran.

4. Olet ylpeä muiden onnistumisista -
E-en. Olen ehkä iloinen onnistujan puolesta (miksi sanotaan noin, sillä eikö se, että teen jotain toisen puolesta tarkoita, että tämä ei tee sitä itse?), mutta ylpeyttä en kyllä koe kokevani.

5. Elät hetkessä +
Siinä määrin kun elän, teen sen nyt, odottamatta tulevaisuutta. Eli mitä en tee nyt, en varsinaisesti ajattele tekeväni myöhemminkään.

6. Ihmissuhteesi ovat terveitä +
Joo, ovat ne vähät jotka on. Luulenpa ettei niissä olemattomissakaan suhteissa mitään epätervettä ole.

7. Et anna stressille valtaa +
En enää. Kävin "pohjalla" jossa totesin että kaikki on hällä-väliä, joten mistään ei tarvitse ottaa paineita.

8. Et hae onnea materiasta +
En. Pihinä ihmisenä olen oppinut, että mikään materia ei ole loppujen lopuksi hintansa väärti. Poislukien ehkä jotkut sellaiset pienten ilojen materiat. Enemmistö arvokkaista tavaroista ja leluista on tavallaan kivoja, mutta niin luvattoman lyhyen aikaa, että muuttuvat kaapin täytteeksi jo selkeästi ennen arvonsa kuoletusta. Koska tiedän tämän jo ennen ostamista, en hanki.

9. Lasisi on aina puoliksi täynnä -
Tämä ei kyllä pidä paikkaansa - koskaan. Yli 99,99%:sti kaikki lasini on enimmäkseen tyhjiä, maatessaan nurinperin astiakaapissa.
Jos tässä nyt on kyse siitä psychobabblystä, niin silloin lasini on vain puolillaan.
En ole täysin sisäistäny sitä ajatusmaailmaa, jota työterapeutti mainosti, eli puhdasta (itselle) valehtelua. Eli, kun jokin onnistuu, ajattele aina, oikeasta onnistumisen syystä välittämättä, että minä onnistuin, ja kun jokin epäonnistuu, ajattele aina että syy oli jonkun toisen.

10. Sinulla on sisko +
No on, mutta sellainen etten "tuskaksenikaan" onnistu keksimään miten tämä olisi tekijä minun onnellisuudessani. (Koskaan edes pienenä leikkinyt kanssani, tai no ehkä kerran minulla, ei mennä sinne:) aika unohtaa ja kultaa.
Enemmän on onnellisuuteeni vaikuttanut se, että minulla on (sen) veli.

11. Uusiin ihmisiin tutustuminen on sinulle helppoa -
Ei todellakaan. Asia on jo käsitelty.

12. Etenet kohti tavoitteitasi +
Päivä kerrallaan. (miksi minun pitää aina uudestaan miettiä ensin mitkä nyt olikaan minun tavoitteita ja mitä niille kuuluu) Hetkinen..
Aikani mietittyä, olen edelleen sekava, mutta eiköhän ensimmäinen vastaus ollut osuva.

13. Hymyilet valokuvissa +
Yritän kyllä, posaaraustilanteissa, mutta useimmiten niin lievästi, että se ei lopputuloksessa välttämättä näy. En kyllä muista nyt varmaksi, mutta oletan/toivon, että joskus olen osunut valokuvaan hetkellä jolloin olen nauranut ihan oikeasti, ja siitä on jäänyt kuvaan hymyilevä minä.
Hymyilen sisäisesti, nauran sun epätoivoisilles kuvausyrityksilles sillä kamerapuhelimellas hämärissä sisätiloissa.

14. Nukut sikeästi +
Silloin tällöin ja pätkittäin kyllä. Monesti nukahtaminen käy työstä ja silloin tällöin herätään ennen kukonlaulua, mutta siinä välissä on kyllä ihan toimivat unet, useimmiten.

Kohdat yhtäläisiksi arvostaen, tulos: 78% onnellinen. Kuullostaa about .. tuo oli ensin 71%, joka kuullosti enemmän oikealta, mutta nousi kohdan 12 tarkistusajattelun jälkeen, mutta eiköhän tuokin ole ostettavissa. Toisaalta tulee ajatus, että jos nykytilani on 80pinnan nurkilla niin entäs sitten muut ihmiset, eikös enemmistön pitäisi olla tuolla alle 80 sarjassa, ja jos enemmistö on onnettomampi kuin minä ja helposti jopa paljon niin - peloittaa.

Jos opettelen pelaamaan sääntöjen mukaan, unohdanko samalla itseni?

14.2.14

Ys tä? vähän

Ei kommentteja:
Ystävänpäivän kunniaksi viittaus päivän uutisiin: "Anders Behring Breivik uhkaa syömälakolla, jos ei saa parempia videopelejä." Eiköhän tuohon osaa kuka tahansa (esi)teinin vanhempi sanoa että, siitä vaan, mutta sitten ei syödä karkkia tai muuta naposteltavaakaan.
Jotenkin ponneton mielenilmaus moinen. No, mielenilmaus kyllä joo, mutta että ase omien toiveiden saamiseksi? Sama kuin istuma/seisoma -lakko; sen kun seisoo pois vaan, ihan mielensä kyllyydestä, olihan se juuri myös tuoliton tammikuu.

--
Miten pääsisi eroon piheydestä? Sillä jossain on pieni härö, kun siitä että käy yhdellä, riippumatta oliko kivaa, vai eikö ollut kivaalkuilta, päällimmäiseksi jäävä muistikuva on se, että ***uttaa se, että tuli käytettyä ~15e "ylimääräistä". Sen sijaan, että jos olisi mennyt kotiin kaivamaan napaansa, eikä olisi tarvinnut moista järkyttävää rahasummaa tuhlata.

'Cause I'm losing
my sight, losing my mind
Wish somebody would tell me
I'm fine
©1999 Papa Roach

9.2.14

Alenmuuden toisinto

Ei kommentteja:
Katselin tässä erään paikallisen huonekaluliikkeen mainoslehteä, jossa tarjottiin: "20% alennus kaikista hinnoista, myös alennetuista".
Josta tuli mieleeni esimerkki, satasen tuoli, alennuksen jälkeen 80€. Mutta tämä 80e on uusi hinta, joten siitä saa 20% alennuksen, eli alennuksen jälkeen hinta on 64e, josta saa alennuksen 20%, jonka jälkeen hinta on 51e, josta alennuksen jälkeen hinta on 40e, jonka alennettu hinta on 32e, jonka alennettu hinta on 26e, jonka 20e, jonka 16e, jonka 13e, jonka 10e, joka tuntuu jo ihan maksettavalta hinnalta, vaikka siitä vielä voisi alennuksen saadakin.
Sääli että ehdin jo edellisviikolla käydä kaupoilla ja hankin tarvitsemani toimistokalusteet.
[sunnuntaiaamun
musiikkitarjonta on instruMentaalista]

2.2.14

Jos voisit?

Ei kommentteja:
Toisaalta luin erään esittämän kysymyksen:
  "Jos voisit mennä mihin tahansa avaruudessa, minne menisit?"

Jos tuo esitettäisiin minulle, niin ennenkuin voisin vastata siihen mitään sitovaa, vaatisin mahdollisiin vaihtoehtoihini vastaukset muutamaan vastakysymykseen:
- Pääsisinkö sieltä takaisin?
- Voisinko palata halutessani, etukäteen sovittuna vai jonkun muun aikataulun mukaan?
- Kuinka kauan yhdensuuntainen matka kestäisi?
- Kuinka vaaratonta se olisi, matka ja perillä olo?
- Kuinka paljon se maksaisi?
- Mitä seurauksia käymisellä olisi?
-
- Tulisitko sinä mukaan?
-
- Tavallaan lyhyesti, olisiko kyseessä "plim"-taikuus tai Dr Who:n kyydissä tehty reissu, vai realistinen nyky-neuvostotekniikalla tehty rakettimatka?

Sillä jos homma on yhtään lähellä realisimia, vastaukseni olisi ehkä: kotikotiin maalle.

Riskinottokyky: nolla?
Can I have
some space?
Can I have some space?
©2002 Way Out West

30.1.14

ISÄ'ntä

2 kommenttia:
Olen vuokraisäntä, ja nyt ensimmäistä kertaa seuraavan vuokralaisen valinta painostaa niin pahasti, että tekisi mieli jättää tekemättä.
Teknisesti ottaen se olisi mahdollista, mutta olisi käytännössä rahan heittämistä pohjattomaan naapurin kaivoon.

Hakijoina pieneen kämppään on paljon pieniä tyttöjä, mutta masennus syntyy siitä, että tiedän asunnolla olevan naapurin, jonka naapuriksi en tahtoisi edes itseäni. Toisaalta olenko valmis myöskään ottamaan kyseenalaisen näköisen sosiaalitapauksen tuhoamaan tosi siistiä kämppääni. Sekin olisi rahan heittämistä lampeen. Toisaalta, sen jälkeen asukkaan valinta ei enää olisi niin tarkkaa, tosin hakijoita olisi myös vähemmän.
Ja lisäksi, kun en edelleenkään pidä ihmisistä, tai niiden tapaamisesta, en ole innostunut tapaamaan kandidaatteja ja tutkimaan onko heistä mihinkään. Ehkä ensikerralla pitää ottaa hommiin välitysfirma, siinäkin heitetään rahaa lätäkköön, mutta ainakin vältyn itse tältä.

Tai sitten vain pitäisi olla kusipää.
a©d©

19.1.14

JokoSekäEttäTai

Ei kommentteja:
Yhtäällä oli linkki netellon persoonallisuustestiin, joka tietenkin heikkona hetkenä piti käydä katsastamassa. Vastaus oli tuttu ISTJ, mutta häiritsevintä kyseisessä kumpi-kampi-testissä oli kysymykset, joilla ei ollut selkeää, tai edes semi-selkeää, "oikeaa" vastausta, vaan molemmat vaihtoehdot pitivät vettä yhtäläisesti. Joten homma meni osin arpomiseksi.
Osin tämä ongelma saattaa kyllä johtua siitä, että olen keskilinjan mies, ilman radikaaleja ajatuksia kumpaankaan laitaan, ja sovitteleva asenne, joka näkee kummankin osapuolen perusteiden validiuden. Mutta..

"""
Valitse seuraavista vaihtoehtopareista aina se, joka mielestäsi on sinulle luontevin. Joka viivan välistä aina siis jompikumpi.

Elämä on tässä ja nyt
Hiljaa hyvä tulee
Elämä on tässä, sen on turha odottaa tapahtuvan vasta myöhemmin..
..mutta enemmistö asioista elämässä tulee hiljalleen. Ei ole kaikki-heti-tänne-mulle-nyt juttu se.


Yleensä minä olen se joka puhuu
Yleensä olen kuuntelija
OK

Arvostan ihmisten seuraa
Arvostan yksinäisyyttä


Kaipaan yksityisyyttä
Kaipaan kontakteja ja keskusteluja
Mikäli verbinä olisi ollut "arvostan" tms. olisin valinnut yksityisyyden, jota kysymys todennäköisesti minun tilanteessani odottikin vastaavan. Mutta, koska se oli "kaipaan" se tarkoittaa nyt asiaa, jota haluan enemmän kuin minulla on, eli kontakteja, mutta tälläkin on rajansa, eli 80/20 suhde voisi olla sopiva, nykyisen 95/5 sijaan.

Etsin uutta jännitystä
Etsin rauhaa
OK

Yleensä harkitsen ennen kuin puhun
Saatan puhua ennen kuin ajattelen
Nipotus: vaihtoehtojen tekstitys, "yleensä" harkitsen, ja "saatan" puhua, voivat hyvin olla molemmat yhtä tosia jos vain harkinta on vallitseva tapa.

Kutsuilla haluan olla huomion keskipisteenä
Kutsuilla seuraan mieluiten tilannetta sivusta
OK

Kartan vuorovaikutustilanteita
Etsin vuorovaikutustilanteita
OK

Pystyn keskittymään häiriöistä huolimatta
Häiriötekijät haittaavat keskittymistäni
OK

Minulla on vain muutama ystävä, mutta tunnen heidät hyvin
Minulla on monia ystäviä
OK

Yksin ollessa saa akut ladatuksi
Harmittaa, jos ei ole mitään tekemistä
Taas valinta kaatuu määriin, sillä ensimäiset 4vrk yksin, ovat lataamista, ja seuraaksi alkaa harmittaa.

Työskentelen mieluiten ryhmätyönä
Työryhmän on oltava pieni, sillä minä itse sen työn kuitenkin teen
??? Todella oudosti kuvattu kysymys. Miten ryhmän koko vaikuttaa siihen tilanteeseen, jossa kaikki muut lusmuaa?

Minut on vaikea todella tuntea
Toisten on helppo tulkita minua
OK

Keskityn ulkoisiin asioihin
Keskityn sisäisiin asioihin
ok

Käytän voimavarojani tuhlaillen
Käytän voimavarojani säästellen
OK

Uudet asiat kiinnostavat
Tuttu on turvallista
Tuskin kukaan pystyy kieltämään sitä että tuttu on turvallista, joten tämä ei ole valintakysymys vaan ensimmäisen kohdan kyllä/ei -kysymys

Keskityn mahdollisuuksiin
Keskityn kokemukseeni
Näillä kahdella ei välttämättä ole poissulkevaa korrelaatiota keskenään, mahdollisuuksien kun ei tarvitse mitenkään olla pois omalta kokemusalueelta.

Olen todella innoissani
Pysytäänpäs tosiasioissa
Näen kyllä mitä tässä on haettu, mutta miksi innostuminen tarkoittaisi tosiasioiden unohtamista?

Ajattelen asioita laajoina kokonaisuuksina
Keskityn tosiasioihin ja numerotietoihin
Tämä kyselyn "tosiasia" taitaa ollakin käännösvirhe, sillä taas, miksei kokonaisuudessa näkyisi numerot ja faktat?

Lähestyn uusia asioita luovasti
Lähestyn uusia asioita järjestelmällisesti
OK

Työskentelen inspiraation tullessa
Teen töitä tasaiseen tahtiin
Lasken itseni tasaiseksi puurtajaksi, sillä en kaipaa inspiraatiota/motivaatiota perusvääntöön, mutta tietenkin, inspiraation tullessa teho ja into kasvaa.

Minä luon
Minä teen
OK

Olen nero
Olen järkevä
Kyseisten suomenkielisten sanojen ero on mielestäni kovin pieni verrattuna mahdollisiin originaalikielisiin.

Olen idealisti
Olen realisti
OK

Idea on tärkeintä
Hyöty on tärkeintä
ok

Käytäntö on tärkeämpi kuin teoria
Teoria on tärkeämpi kuin käytäntö
OK

Opin uutta tarkkailemalla ja jäljittelemällä
Opin uutta ideoista
OK

Arvostan ihmisissä yllätyksellisyyttä
Arvostan ihmisissä ennalta-arvattavuutta
OK

Tiedän paljon asioiden soveltamisesta käytäntöön
Tiedän paljon asioita teorian tasolla
OK

Parhaat keksinnöt syntyvät hulluista ideoista
Parhaat keksinnöt syntyvät kovalla työllä
Ok, joskin juttu on mahdollista ajatella niin että, idea on aina ennen toteutusta eli sitä kovaa työtä. Mikään ei tule ilmaiseksi tässä maailmassa. (Joskin poikkekset vahvistaa säännön)

Voin usein unohtaa kiittää tai onnitella
Olen taitava kiittämään ja onnittelemaan
OK

Toisten mielestä olen lämmin ja joustava
Toisten mielestä voin olla joskus kylmä tai kova
OK

Tavoittelen totuutta
Tavoittelen harmoniaa
OK

Olen tunteellinen
Olen looginen
OK

Ihmisten tapaaminen seuran vuoksi on turhaa
Ihmisten tapaaminen seuran vuoksi on tärkeää
ok

Haluan että minut tunnetaan vilpittömänä
Haluan että minut tunnetaan järkevänä
Mahdollinen käännösongelma, mutta en näe vaihtoehtojen eroa.

Harmittaa, jos puolisoni kysyy vieläkö rakastan häntä
Arvostan sitä, että puolisoni on kiinnostunut tunteistani
Lähtien siitä oletuksesta, että parisuhde on tunteellinen (y|ka)ksikkö, kukaan tuskin voi olla allekirjoittamatta jälkimmäistä väitettä. Mutta ensimmäinen väite ei ole sen vastakappale, vaan moinen kysymyshän, mikäli moinen harmittaa, ei ole kiinnostus asioista vaan kumppanin rakastuksen haastaminen/epäily.

Se, mitä keskustelussa sanotaan ääneen, on olennaista
Ruumiinkieli, eleet ja ilmeet paljastavat usein enemmän kuin sanat
Ruumiinkieli paljastaa asioita, se on täysin totta, mutta keskustelussa, työpalaverissa tai ystävien kesken, se mitä sanotaan ääneen on _olennaista_.

Jätän mieluummin asian hoitamatta, kuin pahoitan jonkun mielen
Asiat on hoidettava, vaikka joku pahottaisikin mielensä
OK, Olkoonkin, että tässä on varmasti mahdoton skaala siitä, minkä tasoinen mielenpahoitus vs. minkä laatuinen tekemättä jättö.

Otan asiat usein henkilökohtaisesti
En ota asioita henkilökohtaisesti
OK

Hyvä järjestelmä saa asiat sujumaan
Hyvät ihmissuhteet saavat asiat sujumaan
Kaksi lyömätöntä faktaa vaakakupissa.

Olen lämminsydäminen
Olen kylmäsydäminen
OK

Ihmisille on annettava anteeksi
Ihmisiä on kohdeltava tasavertaisesti
Miksi anteeksi antaminen ei olisi tasavertaista?

Logiikka on tärkeämpää kuin tunne
Tunne on tärkeämpää kuin logiikka
OK

Ihmisen on puhuttava järkeä ollakseen johtaja
Ihmisen on oltava luotettava ollakseen johtaja
Ilman kumpaakaan ei voi olla hyvä johtaja.

Jos joku on eri mieltä kanssani, hän on luultavasti väärässä
Jos joku on eri mieltä kanssani, minä olen mahdollisesti väärässä
OK

Pidän tilaisuuksista, joissa on selkeä ohjelma
Pidän epävirallisista tilaisuuksista
Epätodennäköistä, mutta voi olla myös epävirallinen tilaisuus, joka on täysin aikataulutettu.

Auktoriteetti on jotakin ikävää
Arvostan auktoriteettejä
OK. Auktoriteetti ei ole ikävää, vaan sen väärinkäyttö.

Ratkaisuja on vaikeaa tehdä
Ratkaisujen tekeminen on helppoa
OK

Pidän ratkaisujen tekemisestä
Pidän tiedon keräämisestä
OK. Joskin kysymys vihjaa, että ratkaisut tehtäisin ilman tietoja.

Vapaus on kaikessa tärkeää
Järjestys on kaikessa tärkeää
OK

Säännöt ja ohjeet ovat välttämättömiä
En pidä säännöistä ja ohjeista
Se, että tunnustaa sääntöjen välttämättömyyden, ei vaadi että niistä pitäisi silti pitää.

Muutos on tervetullutta
Vastustan muutosta
OK

Yllätykset ovat useimmiten ikäviä
Yllättävät tilanteet tuovat mukavan lisän elämään
OK

Asioiden valmiiksi saaminen on parasta
Asioiden aloittaminen on parasta
Aloittamisesta on pakko tykätä enemmän, sillä valmiiksi saamista tapahtuu niin mitättömän harvoin.

Elämä on yksinkertaista
Elämä on monimutkaista
Riippuen millä tasolla elämää katsoo vastaus voi olla kumpi tahansa. Sama päiväohjelma toistuu läpi vuosien vain mitättömillä muutoksilla. Elämän lankakerästä roikkuu lukuisia langanpäitä, joista pitää kaikista nykiä oikeassa järjestyksessä ja määrin. Kaikki nämä yhdessä ..

Vain olennainen on tärkeää
Haluan kuulla kaikki eri mielipiteet
OK

Noudatan aikatauluja
Olen spontaani
Ensimmäisen kohdan verbi on hieman väärä, sillä spontaanius ei heti estä aikataulujen noudattamista, mutta se vähentää moisten tekemistä.

Teen suunnitelmia etukäteen tilanteiden varalle
Reagoin asioihin sitä mukaa kun ne tapahtuvat
Asioihin on pakko reagoida viimeistään silloin kun ne tapahtuvat, mutta näin tekeminen ei poista "tarvetta" tehdä etukäteissuunnitelmia niihin tilanteisiin, joiden epäilee tapahtuvan.

Ajattelen järjestelmällisesti
Ajattelen yleisellä tasolla
Järjestelmällisyys on tapa tehdä asia, yleinen taso on detaili taso, eli molemmat väitteet voivat hyvin olla yhtä todennäköisiä tai epätosia.

Käyn säännöllisesti läpi tehtävälistojani
Tehtävälistat jäävät lukematta, vaikka olisin niitä kirjoittanutkin
OK

Teen asioita mielijohteesta
Teen asioita harkitusti
OK

"""

Wou.
It's not work, that makes it work no
©1986 Van Halen

12.1.14

Postaus mortem

Ei kommentteja:
Kun en oikeasti kuollutkaan, niin edelliseen jatkoa.

Niin että jos kuolisin, niin sitten kuolisin. En usko, että minulle jäisi katumusta mistään mitä kaikkea ei ole tullut tehtyä. Vaikka varmasti on paljon mitä ei ole tullut tehtyä, ihan normaalista elämisestä lähtien, kaikkiin mystisiin bucket-list juttuihin asti.

Jos minulla olisi oma perhe, niin saattaisin ehkä jäädä kaipaamaan asioita, joita sen kanssa, tai sen eteen, ei ehtinyt tehdä, mutta näin kun moista ei ole, niin, en oikeasti osaa edes arvata olisiko niin. Toistaiseksi, nykytilanteesta jää ilo siitä tiedosta, etten ole tehnyt osaani maapallon ylikansoittamisen eteen.

Sikäli kun jälkeeni jäävä maapallo jää häiritsemättä, myös lähemmät sukulaiset jäävät häiritsemättä (henkisiä kärsimyksiä lukuunottamatta), sillä nykytilanteestani ei pitäisi edes jäämän velkoja huolehdittaviksi, enemmänkin ehkä perintöä.

Vaikka mahdollinen poistuminen tästä maailmasta, ei pahemmin kaduttaisi, ei se tarkoita ettenkö mieluummin jatkaisi elämistä, tässä maailmassa. Kuten aikaisemmin olen maininnut haluan täyttää 81 ennen kuolemaani. (Jos nyt joku on huomaavinaan ristiriidan aikaisemman postin ja ylläolevan välillä, niin ei, ei se ole siellä, ja jos on niin, sulje silmäsi, ja ajattele onnellisia ajatuksia.)

Jos sensijaan olisin 40 vuotta vanhempi, työni lopettanut, vanhuuden ja sairauden hidastama sekä ilman tekemistä..
<eooee>
©Hans Reichel

5.1.14

Joutsenluau

Ei kommentteja:
Isäpappa mainitsi ohimennen ruokapöydässä halusta elää. Josta omassa päässäni heräsi ajatusketju aiheesta.

Eli, mitä jos, kuolisin heti nyt ..